Stephen King - 'Salem's Lot
Hodder, 2007
(Tammi, 1990)
(Tammi, 1990)
768 sivua, pehmeäkantinen, omasta hyllystä
Vielä olisi jokunen näitä aiemmin luettujen Stephen Kingin kirjojen postauksia tulossa. Olen nimittäin tähän mennessä lukenut kaikki Kingin kirjat, jotka ovat ilmestyneet ennen The Dead Zone -kirjaa, jota luen parhaillaan. Kirjat vain odottavat postauksiaan. Myöskään näin aktiivinen postaustahti tuskin tulee pysymään ikuisuuksiin.
Tämä on toinen Stephen Kingin kirjoittama romaani ja ero Carrieen on huomattava. Kingin kohdalla on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että hänen kirjansa ovat lähes aina yli 500-sivuisia. Ja niin on myös 'Salem's Lot. Kyseessä on vampyyritarina Draculan jalanjäljissä.
Tämä on toinen Stephen Kingin kirjoittama romaani ja ero Carrieen on huomattava. Kingin kohdalla on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että hänen kirjansa ovat lähes aina yli 500-sivuisia. Ja niin on myös 'Salem's Lot. Kyseessä on vampyyritarina Draculan jalanjäljissä.
Vampyyrit näin vuonna 2020 - tai vuonna 2018, jolloin kirjan luin - eivät välttämättä enää pelota ihmisiä. Enkä minäkään varsinaisesti pelännyt tätä lukiessa, mutta voin kyllä rehellisesti sanoa, ettei asunnon verhoja tehnyt mieli avata...
Muutama sananen kirja nimen taustasta. Nimen piti olla aluksi Second Coming, mutta Kingin vaimon mielestä se kuulosti liikaa aikuisviihde-elokuvan nimeltä. Jerusalem's Lot taas oli liian uskonnollinen, joten sen takia kirjasta tuli lopulta 'Salem's Lot, joka on myös suomennettu nimellä Painajainen. Tässä taas yksi syy lisää sille, miksi pidän juuri näistä englanninkielisistä Stephen Kingin kirjojen painoksista: niissä on alussa mielenkiintoista taustatietoa kirjan synnystä.
Kirjan päähenkilö on Ben Mears, joka asui lapsuutensa Mainen pikkukaupungissa Jerusalem's Lotissa, jota kaupunkilaiset kutsuvat nimellä 'Salems's Lot. Hän palaa sinne nyt 25 vuotta myöhemmin, aikomuksenaan saada kirjoitettua loppuun romaaninsa, joka liittyy kaupungin laitamilla nököttävään ränsistyneeseen Marstenin taloon. Ben koki lapsuudessaan Marstenin talossa jotain traumaattista. Pian hän saa kuulla, että vuosikaudet autiona ollut talo onkin saanut uudet asukkaat: Richard Strakerin ja Kurt Barlowin, mutta Barlowia ei kukaan kaupunkilaisista ole koskaan tavannut. Uusien asukkaiden tulon jälkeen kaupungissa alkaa tapahtua outoja asioita: ihmisiä katoaa ja myös kuolee mystisissä olosuhteissa.
Minulla on tästä kirjasta ristiriitaiset tuntemukset. Pidin siitä ja siinä oli oikeasti kuumottavia ja pelottaviakin kohtauksia, mutta samaan aikaan koin sen liian pitkäksi ja hidastempoiseksi. Toisaalta tällainenhan Stephen Kingin kirjoitustyyli taitaa useimmiten olla, että sinänsä tässä ei ole mitään erikoista. Aloin jopa huolestua siitä, että tulisivatko kaikki Kingin kirjat olemaan tällaisia, jättämään lopullisen fiiliksen vähän valjuksi. Onneksi kuitenkin luin myöhemmin Hohdon, josta listää erillisessä postauksessa.
'Salem's Lot on reilusti yli 700-sivuinen, joten itse kyllä odotin, että mielenkiintoisia asioita olisi alkanut tapahtumaan jo vähän aiemmin. Pelkästään tarinan henkilöitä - ja toki itse pikkukaupunkia - pohjustettiin kuitenkin noin puolet kirjasta, mikä mielestäni oli vähän liikaa. Myönnän olevani hieman malttamaton lukija ja menetän nopeasti mielenkiintoni sekä keskittymiskykyni, jos kirja on pitkän aikaa hidastempoinen. Tämä korostuu englanniksi lukiessani. Minun kohdallani vaatii siis aikamoista tahdonvoimaa, että jaksaa lukea kirjaa vain sen takia, että lopussa kiitos seisoo (eikä edes Kingin kohdalla aina seiso, koska hänen kirjojensa lopetukset eivät välttämättä ole niitä kaikkein parhaimpia).
Kirjan eduksi on kuitenkin sanottava kammottava ja painostava tunnelma, joka lisääntyy läpi koko kirjan. Vaikka tiesin, että on kyse vampyyreista, niin silti jännitin kirjaa lukiessani. Pidin myös siitä, että kirjan vampyyrit olivat oikeasti verenhimoisia petoja, eivätkä auringossa kimaltavia kauniita olentoja, kuten esimerkiksi Twilightissa. Itse ainakin haluan nauttia - jos edes voi puhua nauttimisesta - vampyyritarinani niin, että verta himoitaan ja ihmisiä kuolee. Kirjoittamisen King kyllä osaa.
En todellakaan aio lopettaa Kingin lukemista tähän, en vaikka kaksi ensimmäistä lukukokemustani eivät mitenkään täydellisiä ole olleetkaan. Ja no, olen kerännyt hyllyyni todella monia Kingin teoksia, eli kyllä aion ne kaikki lukea.
Muutama sananen kirja nimen taustasta. Nimen piti olla aluksi Second Coming, mutta Kingin vaimon mielestä se kuulosti liikaa aikuisviihde-elokuvan nimeltä. Jerusalem's Lot taas oli liian uskonnollinen, joten sen takia kirjasta tuli lopulta 'Salem's Lot, joka on myös suomennettu nimellä Painajainen. Tässä taas yksi syy lisää sille, miksi pidän juuri näistä englanninkielisistä Stephen Kingin kirjojen painoksista: niissä on alussa mielenkiintoista taustatietoa kirjan synnystä.
Kirjan päähenkilö on Ben Mears, joka asui lapsuutensa Mainen pikkukaupungissa Jerusalem's Lotissa, jota kaupunkilaiset kutsuvat nimellä 'Salems's Lot. Hän palaa sinne nyt 25 vuotta myöhemmin, aikomuksenaan saada kirjoitettua loppuun romaaninsa, joka liittyy kaupungin laitamilla nököttävään ränsistyneeseen Marstenin taloon. Ben koki lapsuudessaan Marstenin talossa jotain traumaattista. Pian hän saa kuulla, että vuosikaudet autiona ollut talo onkin saanut uudet asukkaat: Richard Strakerin ja Kurt Barlowin, mutta Barlowia ei kukaan kaupunkilaisista ole koskaan tavannut. Uusien asukkaiden tulon jälkeen kaupungissa alkaa tapahtua outoja asioita: ihmisiä katoaa ja myös kuolee mystisissä olosuhteissa.
Minulla on tästä kirjasta ristiriitaiset tuntemukset. Pidin siitä ja siinä oli oikeasti kuumottavia ja pelottaviakin kohtauksia, mutta samaan aikaan koin sen liian pitkäksi ja hidastempoiseksi. Toisaalta tällainenhan Stephen Kingin kirjoitustyyli taitaa useimmiten olla, että sinänsä tässä ei ole mitään erikoista. Aloin jopa huolestua siitä, että tulisivatko kaikki Kingin kirjat olemaan tällaisia, jättämään lopullisen fiiliksen vähän valjuksi. Onneksi kuitenkin luin myöhemmin Hohdon, josta listää erillisessä postauksessa.
'Salem's Lot on reilusti yli 700-sivuinen, joten itse kyllä odotin, että mielenkiintoisia asioita olisi alkanut tapahtumaan jo vähän aiemmin. Pelkästään tarinan henkilöitä - ja toki itse pikkukaupunkia - pohjustettiin kuitenkin noin puolet kirjasta, mikä mielestäni oli vähän liikaa. Myönnän olevani hieman malttamaton lukija ja menetän nopeasti mielenkiintoni sekä keskittymiskykyni, jos kirja on pitkän aikaa hidastempoinen. Tämä korostuu englanniksi lukiessani. Minun kohdallani vaatii siis aikamoista tahdonvoimaa, että jaksaa lukea kirjaa vain sen takia, että lopussa kiitos seisoo (eikä edes Kingin kohdalla aina seiso, koska hänen kirjojensa lopetukset eivät välttämättä ole niitä kaikkein parhaimpia).
Kirjan eduksi on kuitenkin sanottava kammottava ja painostava tunnelma, joka lisääntyy läpi koko kirjan. Vaikka tiesin, että on kyse vampyyreista, niin silti jännitin kirjaa lukiessani. Pidin myös siitä, että kirjan vampyyrit olivat oikeasti verenhimoisia petoja, eivätkä auringossa kimaltavia kauniita olentoja, kuten esimerkiksi Twilightissa. Itse ainakin haluan nauttia - jos edes voi puhua nauttimisesta - vampyyritarinani niin, että verta himoitaan ja ihmisiä kuolee. Kirjoittamisen King kyllä osaa.
En todellakaan aio lopettaa Kingin lukemista tähän, en vaikka kaksi ensimmäistä lukukokemustani eivät mitenkään täydellisiä ole olleetkaan. Ja no, olen kerännyt hyllyyni todella monia Kingin teoksia, eli kyllä aion ne kaikki lukea.
Arvosana: ★★★
Muuta luettavaa:
Carrie
Carrie
Kiva oli lukea kirjan esittely, vaikka itse en olekaan mikään Kingin ihailija. Hienoa oli löytää blogisi. Ihana kun on tullut ihan uusia bloggareita eli onnea blogin aloittamisesta. Ollaan yhteyksissä! Mukavaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos kivasta kommentistasi! :) Olen itsekin muistaakseni joskus vieraillut sinun blogissasi (kirjablogeja on niin ihanan paljon), mutta pitkään seurasin blogeja niin sanotusti vaivihkaa, kommentoimatta tai ilman omaa blogger-käyttäjää. Ollaan ihmeessä yhteyksissä, hyvä viikonloppua sinullekin!
Poista