Paksuja kirjoja

Koen jonkinlaista paksujen kirjojen kammoa, mutta haluaisin päästä siitä eroon. Tai edes lievittää sitä. 1000-sivuinen kirja voi nimittäin parhaimmillaan olla parempi lukukokemus kuin vaikkapa 150-sivuinen kirja. Itse lasken paksuiksi kirjoiksi +500-sivuiset järkäleet, joita omasta hyllystäkin löytyy muutamia. Ajattelinkin listata niitä nyt tähän.

 
C. S. Lewis: Narnia - kaikki tarinat, 832 sivua
Tämä näyttää näistä tiiliskivistä isoimmalta, vaikkei se sitä sivumääränsä puolesta olekaan. Olen joskus vuosia sitten lukenut Narnian tarinoista kaksi ensimmäistä, mutta haluan lukea ne uudelleen - ja siinä samalla tietenkin koko tämän kirjan. Velho ja leijona -elokuva on ainakin ihana!

Min Jin Lee: Pachinko, 537 sivua
Min Jin Lee on etelä-korealainen kirjailija ja aasialaisiin kirjailijoihin haluaisin tutustua enemmän. Ilmeisesti Pachinko on jonkinmoinen sukutarina, jota ei valitettavasti ole suomennettu. Kirjassa on kaunis kansi!

Lesley Lokko: Tummaa suklaata, 736 sivua 
Afrikkalaisilta kirjailijoilta en ole tainnut lukea juuri mitään. Lesley Lokko on ghanalais-amerikkalainen kirjailija, joka on julkaissut pari muutakin kirjaa. Tämän kirjan nimi kuulostaa ainakin herkulliselta, toivottavasti sisältökin on sitä.

Chimamanda Ngozi Adichie: Puolikas keltaista aurinkoa, 608 sivua 
Ja seuraavaksi tämän listan toinen afrikkalaan liittyvä kirja. Chimamandan teoksia on paljon kehuttu, joten haluan itsekin selvittää, että onko hehkutus turhaa vai ihan aiheellista :D

Elizabeth Kostova: The Historian, 704 sivua
Tämä kirja on suomennettu nimellä Historiantutkija, mutta minun hyllyssäni se nököttää englanniksi. Muistaakseni ostin tämän joskus helsinkiläisestä antikvariaatista ollessani reissussa, mutta vielä toistaiseksi se on lukemattomana hyllyssäni.

Diana Gabaldon: Muukalainen, 825 sivua
Matkantekijä-kirjasarjaan olen jo kauan halunnut tutustua ja Muukalainen on sarjan ensimmäinen osa. Tv-sarjaa en ole katsonut, eli nyt olisi vielä hyvä mahdollisuus lukea kirjat ensin.

Carlos Ruiz Safón: Tuulen varjo, 647 sivua
Jälleen kerran yksi paljon hehkutettu kirja, jota en ole vielä lukenut, mutta josta olen blogissani aiemmin jo maininnut. Pitäähän tämä lukea, jotta pääsen sitten tarvittaessa lukemaan muutkin kirjailijan kirjat. Unohdettujen kirjojen hautausmaa ainakin kuulostaa ihanalta!

Lars Kepler: Hypnotisoija, 608 sivua
Tämä ensimmäinen Joona Linna -dekkari on ollut hyllyssäni jo useamman vuoden ajan ja kyllä olisin kiinnostunut sen myös lukemaan. Oikeastaan sivumäärä ei tässä edes hirveästi pelota, koska on kyseessä dekkari, jonka uskon etenevän melko nopeasti. Moni muu on ainakin tästä dekkarisarjasta pitänyt.

Stephen King: IT, 1376 sivua
Omistan tästä kirjasta toisenkin painoksen, mutta tämä on mielestäni kivemman näköinen. Ja onhan Se paksu, luultavasti tällä hetkellä paksuin kirja hyllyssäni. Kirjan pohjalta vuonna 2017 tehdyn elokuvan olen nähnyt ja siitä kyllä pidin. Kingin kohdalla vain on näiden paksumpien kirjojen kohdalla ollut minulla vähän vaikeuksia.

Margaret Mitchell: Tuulen viemää, 894 sivua
Tämä samainen klassikko tuntuu nyt esiintyvän blogissani useampaankin otteeseen, joten eiköhän se ole jo merkki, että tämä täytyisi myös lukea. Ja haluankin lukea.

Haruki Murakami: Kafka rannalla, 639 sivua
Murakamilta en ole vielä yhtään kirjaa lukenut ja luulen, ettei tämä tule olemaan se, josta aloitan. Mutta paksuutta tälläkin kirjalla on ihan kiitettävästi ja se myös kuulostaa kiinnostavalta.

◇◇◇

Kirjahyllystäni olisi varmasti löytynyt muutama muukin paksu kirja, mutta valitsin tälle listalle nyt nämä 11. Huomasin myös listaa laatiessani, että vain yksi valitsemistani kirjoista on kovakantinen (pehmeäkantisina nämä ovat luultavasti hieman pidempiä). Hauska sattuma :D Unohdin listalta Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta, joka sekin on reilusti yli 600-sivuinen. 

Onko listalla joitain sinun suosikkikirjojasi? Mistä kannattaisi aloittaa? Kannattaisiko joku kirja jättää kokonaan lukematta?
 


 
 

Kommentit

  1. Kiva postaus. Kyllä ne paksut kirjat ovat monesti haasteellisia. Olen nyt lukemassa Kalle Päätalon Ihmisiä telineillä, siinä on yli 500 sivua. Noista sinun kirjoistasi olen lukenut Adichien Puolikas keltaista aurinkoa. Se on tosi hyvä, enkä edes muistanut että se on näin paksu. Sekä.Lars Keplerin Hypnotisoijan ja Margaret Mitchellin Tuulen viemää ja Carlos Ruiz SafóninTuulen varjon. Kaikista näistä tykkäsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Päätaloa en ole itse koskaan lukenut, eikä se ole ihan ensimmäisenä lukulistallani juuri nyt. Mutta ehkä joskus voisin häneen tutustua vaikkapa Iijoki-sarjan kautta.

      Poista
  2. Paksuille kirjoille on aikansa ja paikkansa. Kammosta päässee vain niitä lukemalla. Itse tykkään paksuistakin kirjoista eikä siis ole kammoa niitä kohtaan: yllättävän moni ei edes tunnu niin paksulta kuin on. Esim. tuo pinossasi oleva Min Jin Leen Pachinko on hyvin sujuvalukuinen. Olen sen siis lukenut ja pidin kovasti.

    Näistä olen lukenut myös Adichien Puolikas keltaista aurinkoa, jonka rankkaisin ehkä lukemistani (olen käsittääkseni kaikki lukenut) Adichien teoksista parhaaksi. Keplerin Hypnotisoijan olen myös lukenut: se oli ihan ok ja joskus ajattelin jatkavani sarjan parissa mutta en ole jatkanut enkä usko enää siihen palaavani.

    Tuulen varjoa en tosiaan ole lukenut, mutta sen olen aikeissa lukea. Samoin tuon Haruki Murakamin Kafkan rannalla varmasti joskus luen. En ole lukenut H. Murakamilta kuin yhden romaanin toistaiseksi, koska jostain syystä epäilyttää hänen kirjansa. Luen melko paljon japanilaista kirjallisuutta, mutta Murakamin Harukiin minulla on omituinen ”suhde”. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän, että tää paksujen kirjojen kammo on vähän älytön :D Koska loppujen lopuksi sivumäärä ei vielä määritä paljoa mitään. Esimerkiksi Harry Potter ja Feeniksin kilta on paksu - yli tuhat sivua -, mutta ei tuntunut mitenkään raskaalta tai työläältä lukea.

      Ruotsista - ja pohjoismaista ylipäänsä - tuntuu tulevan melko paljon rikoskirjallisuutta, vieläpä melkoisen synkkää sellaista. Nordic noir on ilmeisesti termi, jolla kutsua tällaista kirjallisuutta? Tulee mieleen Varistyttö-trilogia, jonka luin pari vuotta sitten kesällä ja ei se ollut aivan niin hyvä kuin netistä lukemieni hehkutusten perusteella oletin. Mutta oli silti hieman raskasta lukea koko trilogia putkeen, koska aihe oli niin rankka ja lopussa tuntui, että kirjoihin oli tungettu vähän liikaa kaikkea.

      Itse olen lukenut melko vähän aasialaista kirjallisuutta, mutta haluaisin sitäkin lukea enemmän. Murakamiin on ollut tarkoitus tutustua jo monta vuotta, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Ilmeisesti hänen kirjoissaan on unenomainen tunnelma? Ehkä se jotenkin vieroksuttaa ihmisiä :D

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit