Mila Teräs - Amiraali

Amiraali
(Otava, 2020)
172 sivua, kovakantinen, kirjastosta lainattu

"Kun  ihminen uskaltaa olla oma itsensä ja näyttää sisimpänsä, se on kaunis. Se loistaa sisältäpäin."

Tämä kirja-arvostelu meinasi näköjään unohtua kokonaan julkaisematta. Minähän luin Amiraalin jo marraskuussa ja bloggauskin on ollut luonnoksissa jo tovin.

Mila Teräs (s. 1975) on suomalainen kirjailija, joka on kirjoittanut erityisesti lasten- ja nuortenkirjoja. Itse en ole aiemmin mitään häneltä vielä lukenut, vaikka kiinnostusta on kyllä löytynyt. Päätinkin aloittaa tästä uusimmasta teoksesta, koska se tuli vastaan syksyn kirjakatalogeja selaillessani ja kiinnitti huomion kauniilla kannellaan. Kovin menestyksekkäästi en ole noita syksyn kiinnostavimpia uutuuksia lukenut, mutta edes muutama on päässyt jopa luetuksi asti.

"Juuri ennen syöksyä vuoristoradan hurjimpaan pudotukseen jäseniini leviää painottomuuden tunne, sydämeni jättää lyönnin välistä ja mä ajattelen, että olisipa maailma sellainen, ettei aina tarvitsisi uskaltaa niin paljon."

Niilon miehisyyden päällä on aina ollut ripaus glitteriä. Lukion lähestyessä loppuaan ovat vastassa kysymykset: kuka mä olen, mistä mä pidän? Pikkykylässä jokaisen täytyy olla joko-tai, ei missään tapauksessa sekä-että. Mutta eiväthän feminiinisyys ja maskuliinisuus sulje toisiaan pois tai ole toistensa vahtakohtia. Onneksi on ihmisiä, joille Niilo voi näyttäytyä koko loistossaan.

"Se katsoo mua rauhallisena kuin aina ennenkin. Niin kuin se olisi nähnyt mut tällaisena jo kauan sitten. Se katsoo mut sellaiseksi kuin mä olen, katsoo kuin kaikki olisi paikoillaan tässä, joka hiton hiuskarvanikin, mutta mä en silti pysty olemaan siinä."

Pidin tästä kirjasta melko paljon. En kiintynyt hahmoihin aivan niin kovasti, kuin olisin halunnut, mutta pidin silti Niilon puolia ja halusin hänen olevan onnellinen. Niilo asuu mumman ja ukin kanssa. Sukupolvien väliset erot siis tulevat melko vahvasti esille, kun isovanhemmille selviää se, että Niilo haaveilee pukeutuvansa korkkareihin ja hameisiin, tuntien olonsa niissä upeaksi. Hän kirjoittaa usein muistikirjaansa runoja, toteuttaen näin luovuuttaan. Hän koettaa lähentää suhdettaan ukkiinsa yhteisellä harrastuksella, nimittäin perhosten keräilyllä. Musiikki sekä mielenosoitukset suunnitteilla olevan parkkihallin rakentamisen perumisesta - parkkihalli veisi perhosilta ja lepakoilta elintilaa - ovat lähellä Niilon sydäntä. Tietenkin teini-ikään ja aikuistumiseen kuuluu myös ensirakkaus (ja ensimmäiset sydänsurut) sekä ensimmäinen seksikerta, joka on kirjassa kuvattu ihanan realistisesti - se kun harvoin on sellaista täydellistä ilotulitusta, joksi se monesti kirjoissa kuvataan.

"Musiikini juju on usein siinä, että se moukaroi tahtia sydämelle silloin, kun se ei jaksaisi enää lyödä."

Niilon lisäksi kirjassa on useita muitakin mielenkiintoisia hahmoja. Niilolla on muutama hyvä ystävä, joista läheisimmiksi kirjan edetessä muodostuvat ehkäpä vaatteita suunnitteleva ja ompeleva Mara sekä Hermanni, joka on Niilon tapaan melko hukassa elämänsä kanssa. Hermanni onkin kiinnostava hahmo, sillä hän kokee jatkuvaa painetta menestyä ja käydä koulussa. Mutta samaan aikaan häntä ei vain tunnu kiinnostavan mikään ja usein päivät kuluvatkin lähinnä maatessa sängynpohjalla iltapäivään asti. Hermanni myös joutuu esimerkiksi työttömyystuesta karenssiin, koska ei ole käynyt vaadittavia työttömyyttä ehkäiseviä kursseja. Hermanni vaikuttaa jollain tavalla masentuneelta ja syrjäytyneeltäkin, minkä takia hänen opiskelu- tai työasiansa eivät oikein edisty. Amiraalissa on siis paljon on ajankohtaisia ja ajatuksia herättäviä aiheita esillä, mistä pidin kovasti.

"Mara saa mut kuitenkin vakuuttuneeksi siitä, että näillä portailla kannattaa vielä kärvistellä. Ehkä rauhattomuutemme maailman painon alla jonakin päivänä vähän kerrassaan hellittää. Kenties kaikki muuttuu vielä joksikin selväksi ja saavutettavaksi, tulevaisuudeksi."

Tämän kirjan myötä aion kyllä ehdottomasti tutustua muihinkin Mila Teräksen kirjoihin, sen verran kiinnostava ja koskettavakin Amiraali oli. Jos olisin saanut hahmoista hitusen paremman otteen, niin luultavasti olisin pitänyt tästä kirjasta vielä enemmän.

Arvosana: ★★★★

Luettu muualla:
Kirjapöllön huhuiluja
Kirjakko ruispellossa