Jouluisia äänikirjoja

Joulukuussa olen kuunnellut muutaman lyhyen, jouluisen äänikirjan. Tämä postaus käsitteleekin näitä kahta äänikirjaa. Ne olivat ihan viihdyttäviä ja nopeita kuunneltavia, mutta eivät mitenkään muljauttaneet maailmanjärjestystäni pois paikoiltaan.

Antti Holma: Kauheimmat joululaulut ja muita runoja talven juhliin
(Otava, 2017)
1h 28min (171 sivua)
Kuunneltu äänikirjana

Luin viime vuoden syksyllä Antti Holman toisen runoteoksen, Kauheimmat runot. Se oli ihan hyvä lukukokemus, mutta ei herättänyt sen suurempia tunteita. Kauheimpien joululaulujen myötä olen kuitenkin tainnut Järjestäjää lukuunottamatta lukea kaiken, mitä Antti Holma on tähän mennessä kirjoittanut. Ja Järjestäjänkin aion kyllä lukea.

ÄITINI TORTTU
"Minun äitini torttua kauniimpaa
ei nähnyt liene kukaan.
Joka poika vain ei sitä maistaa saa
mutta minäpä otan sen mukaan.
Ja aina kun äitiä ikävöin
minä puolella vuoden uuden,
voin torttuaan haistella päivin öin
minä vallassa kiitollisuuden.

Ja kerran on tuleva päivä se, kun
minun äitini aika koittaa.
Niin kuinkas silloin käykään mun?
En osaa kuin kannelta soittaa. Siis opeta, äiti, se salaisuus, miten torttusi tuoksut tuotan.
Miten syntyy se suloinen luumuisuus?
Oi neuvo! Sinuun mä luotan.

Ja koska en kelloja kulkemaan voi menneisyyteen kääntää,
niin ohjeillas kuitenkin taitaa saan
sun torttuas täällä mä vääntää.
Kas niitä voin sitten maistella
ja muistaa äitini rakkaan
ja äitini tuoksuja haistella
joka kerta kun täällä mä leivon."
- KAARLO ANTERO HETEROMIES

Runokokoelman runot ovat Holmalle tyypilliseen tapaan hauskoja ja sisältävät paljon alapää-kakka-pissi-huumoria. Esimerkiksi tuo yllä lainattu Äitini torttu -runo on kaikessa kiusallisuudessaan varsin hauska, taisinpa naurahtaa epäuskoisesti ääneen sitä kuunnellessani. Holman runot ovat muutenkin pilke silmäkulmassa kirjoitettuja ja sopivat varmasti sellaisillekin ihmisille, jotka yleensä runoja vierastavat.

TONTTU NIMELTÄ NORO
"Huttusen perhe joulun ajaksi
Tonttu-Tiinaa toivoi
mutta Tiina oli jäänyt
äitiyslomalle, ai-ai, harmi ja voi-voi.

Mutta Tonttujenvälitystoimisto pani uuden tontun tilalle
ja se tonttu onkin semmoinen,
että joulu meni kerrasta pilalle.

Se on tonttu nimeltä Noro,
ukko mikroskooppinen.
On sillä pikkuinen poro
ja vittu se on vihainen.
Ne piiloutuu kirjahyllyyn
ja sitten kun joulu on,
ne sukeltaa kaikkien pyllyyn
ja sotkee suoliston.
Kun koko perhe itkien, huutaen veristä vaahtoa kakkaa
niin Noro ja poro ne nauraa vain
ja ripulirumpua hakkaa.

Lapset sappea oksentaa ja mummo kuolee nestehukkaan.
Kun kaikki alkaa uudestaan niin
eihän sitä kestä kukkaan.

No uuden vuoden korvilla Noron työsopimus on loppu,
se tekee temppunsa viimeiset,
vaikka uuteen työhön on hoppu.
Se kutsuu paikalle serkkunsa,
sen ilkeän Influenssa-Iinan,
panee matoja koiran perseeseen
ja juo isän lahjaviinan."
- SIRSI SUNNAS

Annan näiden muutamien runojen/laulujen puhua puolestaan tässä postauksessa. Kauheimmista joululauluista ei taida olla minulla paljoakaan tämän enempää sanottavaa. Suosittelen kirjaa luettavaksi joulun alla, jos kaipaa nopeaa, kepeää ja hauskaa kirjaa, jonka runoissa on kuitenkin useita samaistumista aiheuttavia runoja. Loppua kohden runot alkoivat tosin hieman puuduttamaan kiroiluineen ja alapääjuttuineen.

Arvosana: ★★★★

Marko Hautala: Vihreät kuulat
(Haamu, 2020)
56min (e-kirjana 26 sivua)
Kuunneltu äänikirjana

Marko Hautalalta (s. 1973) olen lukenut Kuokkamummo-romaanin muutama vuosi sitten. Se oli ihan ok, mutta ei mikään huippuhyvä lukukokemus. Siitä asti olen kuitenkin ollut halukas lukemaan Hautalalta jotain muutakin ja omastakin hyllystä löytyy hänen Itsevalaisevat-kirjansa. Meinasin itseasiassa lukea sen lokakuussa, mutta en sitten saanut aikaiseksi. Vihreät kuulat pääsi kuitenkin kuunneltavaksi, koska se on "jouluinen kauhutarina".

Ensimmäinen murha tapahtuu jouluaattona vuonna 1994. Tekijästä ei löydy jälkeäkään, paitsi rikospaikalle jätetyt vihreät marmeladipallot. Vihreät kuulat on kiinnitetty uhrin silmien tilalle. Media nimeääkin tekijän Sokerisilmämurhaajaksi.

Tästä eteenpäin jokainen jouluaatto tuo mukanaan uuden hirvittävän murhan. Jokainen tapausta tutkiva tutkinnanjohtaja tuntuu menettävän järkensä. Ja miten tähän kaikkeen liittyy brittiyhtye Saxon? Onko kukaan turvassa? Komisario Agatha Sterling saa tutkinnan vastuulleen ja hän on päättänyt napata tekijän, keinolla millä hyvänsä.

Mustan huumorin sävyttämä tarina on toinen Marko Hautalan jouluuisista kauhunovelleista. Ehkä luen sen ensimmäisen vaikka sitten ensi vuonna.

Vihreät kuulat on ihan viihdyttävää kuunneltavaa. Se on myös todella lyhyt, joten sen voi kuunnella oikeastaan yhdeltä istumaltakin. Kovin jännittävä tai pelottava se ei ainakaan minulle ollut. Kuitenkin ajatus siitä, että murhattujen ihmisten silmien tilalle on laitettu vihreät kuulat, on mielestäni varsin hauska (kyllä, sanon nyt näin, vaikka kyseessä onkin murhakirja). Vihreät kuulat tuntuvat herättävät ihmisissä hyvin paljon mielipiteitä, itsehän en pidä niistä tai marmeladista muutenkaan. 

Tarina on hyvää vastapainoa sille, miten joulun lähestyessä lähes kaikki jouluiset tarinat ovat iloisia ja onnellisia. Onnellisuudessa ja iloisuudessa ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta välillä on kiva lukea myös jotain erilaista jouluteemaista.

Arvosana: ★★★