Antti Holma - Kaikki elämästä(ni)
Kaikki elämästä(ni)
(Otava, 2020)
8h 23min, kuunneltu äänikirjana
(Otava, 2020)
8h 23min, kuunneltu äänikirjana
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Minun viikonloppuni on mennyt aika pitkälti perjantain yövuorosta toipuessa. En ole aiemmin koskaan tehnyt yövuoroa, joten halusin nyt tässä ensimmäisessä harjoittelussa saada senkin kokemuksen. Ja noh, kyllähän eilen väsytti melkoisesti - vähän niinkuin olisi ollut krapula, mutta ilman, että olin juonut tippaakaan :D
Mutta nyt itse kirja-arvioon!
Antti Holma (s. 1982) on mielenkiintoinen persoona, joka tunnetaan ehkä parhaiten näyttelijänä sekä nykyisin myös kirjailijana. Olen aiemmin kuunnellut äänikirjana hänen humoristisen runoteoksensa, Kauheimmat runot. Lokakuussa katsoin myös Veljeni vartija -elokuvan, jossa hän näyttelee pääroolia eli Jare Henrik Tiihosta - tai Cheekiä, kuten me tuon suomalaisen kuuluisan räppärin tunnemme. Elokuva oli mielestäni ihan kiinnostava, mutta en siltikään ole täysin varma, pidänkö Holmasta ja hänen tyylistään näyttelijänä vai en. Kaikki elämästä(ni) on Antin tänä vuonna ilmestynyt omaelämäkerrallinen kirja. Äänikirjan lukee Antti itse, mikä on mielestäni oikeastaan aina hyvä juttu omaelämäkerrallisten - tai tämän kirjan kohdalla ehkä enemmänkin autofiktisten - teosten kohdalla.
Holma kertoo kirjassaan lapsuudestaan Sonkajärvellä, kodistaan, perheestään ja oikeastaan vähän kaikesta, mitä hänen elämäänsä liittyy tai sen aikana on tapahtunut. Holmamaiseen tapaan kirja sisältää melko paljonkin kakka-pylly-penisjuttuja sekä joitain oikeasti hauskoja yksityiskohtia. Nykyajassa kuvataan Holman aikeista kirjoittaa kirja kaikkine haasteineen ja menneisyydessä sitten hänen elämänvaiheistaan.
Kuuntelen lähes aina äänikirjoja melko hitaasti ja sen takia kuukausittainen äänikirjasaldoni ei olekaan nykyisin kovin suuri. Ehkä pitäisi kuunnella niitä hieman nopeammin, koska tämänkin kirjan kohdalla se pyöri usein niin sanottuna "taustahälynä", kun esimerkiksi tiskasin tai meikkasin. Monia asioita jäi ehkä huomaamatta tai yksinkertaisesti vain kuulematta sinä useamman kuukauden aikana, jonka kirjaa kuuntelin. Vähän tuli sellainen olo, että kirjassa ei kerrota aivan kaikkea tai jos kerrotaan, niin oikoen tai vaihtoehtoisesti värikynää käyttäen. Ja en tietenkään vaadikaan, että omaelämäkerrallisessa kirjassa kerrottaisiin kaikki yksityiskohdat. Sitä paitsi, kyseessähän on autofiktio (en edes ole täysin varma, mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa). Etenkin loppua kohden kirjasta avautuu syvempiäkin sävyjä ja tässä vaiheessa aloin pitää kirjasta enemmän.
Kaikki elämästä(ni) on kaikesta huolimatta rehellisen avoimesti kirjoitettu. Holma avaa siinä omaa ajatus- ja arvomaailmaansa sekä käsittelee tärkeitä ja samaistuttavia aiheita: ihmissuhteita, rakastumista, menettämisen ja epäonnistumisen pelkoa, työstressiä ja -paineita, omaa identiteettiä ja kasvua ihmisenä, elämää ylipäänsä. Hän esimerkiksi kuvaa omia ihmissuhde- ja myös seksikokemuksiaan avoimesti, mutta siitä ei tule lukijalle mitenkään likainen olo. Voisi kai sanoa, että Antti niin sanotusti nostaa kissan pöydälle ja paljastaa itsensä lukijoille hyvinkin haavoittuvaisena. Jollain tavalla tämä teos on aika lohdullinen: ihmisenä oleminen ei ole aivan yksinkertaista ja aina ei tarvitse jaksaa.
Tulen kyllä jatkossakin lukemaan Antti Holman teoksia. Tällä hetkellä onkin äänikirjana kuuntelussa hänen toinen runoteoksensa, Kauheimmat joululaulut (jonka olen jo tätä postausta viimeistellessäni, eli 6.12., saanut kuunneltua). Se on taas ehkä sitä monille vähän tutumpaa Antti Holmaa, eli paljon alapää-tyylisiä juttuja. Holman tyyli lukea kirjojaan edesauttaa nauruhermojen aktivoimisessa, vaikka esimerkiksi Äitini torttu -joululaulu saikin minut jo otsikon kohdalla tirskahtamaan kiusaantuneen huvittuneesti. Myös Järjestäjä-romaanin aion lukea.
Kaikki elämästä(ni) -teosta on luettu kirjablogeissa melko paljon ja linkkaankin joitakin löytämiäni arvioita tuohon alemmas.
Arvosana: ★★★★
Luettu muualla:
Lukupino
Kirjakko ruispellossa
Lukupino
Kirjakko ruispellossa
Kommentit
Lähetä kommentti