Muutama jouluinen lastenkirja

Joulukuussa lukeminen hieman tökkii edelleen. Tahdon kyllä lukea ja jatkuvasti joka paikasta putkahtelee kirjoja, jotka haluan lukea hetinyt - ja jospa ei nyt edes aloiteta puhumaan kevään uutuuskirjakatalogeista. Mutta kun väsyttää vain edelleen, olen monena iltana meinannut nukahtaa kesken kirjan lukemisen. Siksi täällä blogissakin saattaa nyt lähiaikoina olla useampia postauksia, jossa kirjoitan parista eri kirjasta lyhyesti. Kyllä tämä tästä vähän helpottaa, kunhan vuosi vaihtuu ja ulkona valostuu edes vähän!

Otin kuitenkin varaslähdön jouluteemaiseen lukemiseen jo marraskuussa, kun luin muutaman jouluisen lastenkirjan. Joulukuussa luin sitten kolmannen, koska ovathan lastenkirjat useimmiten kevyttä ja nopeaa luettavaa. Mitenkään kovin usein en niitä silti lue, mutta juuri tähän väliin ne toimivat varsin mainiosti. Tässä postauksessa kerronkin lyhyesti mietteitäni näistä kolmesta kirjasta.

Alex Haridi, Cecilia Davidsson & Filippa Widlund: Joulu saapuu Muumilaaksoon
(Julen kommer till Mumindalen)
Tammi, 2018
Suomentanut Katariina Heilala
31 sivua, kovakantinen, kirjastosta lainattu
Kansikuva täältä

Tämä kirja kuuluu muumikuvakirjoihin ja perustuu Tove Janssonin klassikkotarinaan. Muumiperheellä on tapana nukkua sikeästi talviunta syksystä kevääseen. Nyt perhe kuitenkin herätetään kesken unien. Heidän kotilaaksonsa on muuttunut vieraaksi ja lumen peittämäksi. Kaiken kukkuraksi he vielä kuulevat, että Joulu on tulossa minä hetkenä hyvänsä. Mikä tai kuka on tämä kummallinen tulija? Se saa tuttavat käyttäytymään omituisesti ja vaatii kuuleman mukaan ruokaa, lahjoja, koristuksia ja kokonaisen puun. Kuinka Joulusta selviydytään?

Oli varsin hauskaa seurata muumien touhotusta ja valmistautumista jouluun. He kun luulevat, että se on jokin pelottava henkilö tai olento. En tarkalleen muista, millainen joulujakso tv-sarjassa on. Olen kuitenkin pitänyt enemmän aiemmista lukemistani muumikuvakirjoista, eikä tässä joulukirjassakaan mitään valittamista ollut. Se vain ei ollut aivan yhtä hyvä kuin muut muumikirjat. Jotenkin se jäi vähän valjuksi ja oli pienoinen pettymys. Muumithan eivät kunnolla lopulta edes juhlineet joulua, vaan lahjoittivat hankkimansa joululahjatkin muille, samoin ruoat ja joulukuusen.

Mutta lapsille voisin tätä kyllä suositella. Ja no, muumithan nyt sopivat ihan kaikenikäisille. Varmasti kirja on mukavaa luettavaa joulua odotellessa.

Arvosana: ★★★½

Mauri Kunnas: Joulupukki ja noitarumpu
(Otava, 1995)
51 sivua, kovakantinen, kirjastosta lainattu
Kansikuva täältä

Joulupukki ja noitarumpu -animaatioelokuva kuuluu lähes jokavuotisiin joulurutiineihini - katson sen joka joulu samalla, kun teen jouluaaton askareita. Viime vuosina en kuitenkaan ole katsonut elokuvaa kovin tarkkaavaisesti, koska se on aina tuntunut tulevan televisiosta juuri silloin, kun on ollut muuta tekemistä. En myöskään koskaan ole tainnut lukea Mauri Kunnaksen (s. 1950) samannimistä kirjaa, mutta nyt päätin korjata asian. Joskus lapsena muistelen lukeneeni Kunnaksen Koiramäki-kirjoja useampiakin, tosin tämä jouluinen kirjahan ei taida sijoittua Koiramäkeen, vaan Joulukylään.

Joulukylässä tapahtuu kummia. Joku panee pippuria pipareihin ja sammuttaa taivaalta revontulet. Virus sotkee tietokoneohjelman juuri, kun Joulupukki on löytämäisillään ratkaisun kiperän lahjaongelmaan. Lentokone pudottaa viimeiset joululahjatoiveet Joulukylään ja joukosta löytyy kummallinen, kellastuneelle paperille tehty töherrys. Allekirjoituksena on "Vekara", mutta Joulupukki tai kukaan muukaan ei saa selvää, mitä piirros esittää. Joulupukki pyytääkin jokaista mestaritonttua toteuttamaan oman näkemyksensä Vekaran lahjatoiveesta. Myös aattovalmistelut edistyvät hyvää vauhtia, mutta jokin ei nyt ole aivan kohdallaan. Kuuluu kummallisia pamahduksia, aivan kuin rummun soittamista ja joku tuntuu tekevän kiusaa Joulupukille. Mutta miksi ihmeessä?

Ah, tämän voisi sanoa olevan jo yksi kotimaisista lasten joulukirjojen klassikoista! Ei tästä vain voi olla pitämättä. Tarina on hauska ja mukaansatempaavan jännittävä, sekä kauniisti kuvitettu. Vekaran - eli siis viisikymppisen shamaanin - tarina on myös opettavainen ja vähän jopa liikuttavakin. Mietin vain lukiessani, että miksi en lue Mauri Kunnasta useammin näin aikuisenakin. Pitänee jossain vaiheessa lukea muutama Koiramäki-kirjakin.

Suosittelen tätä ehdottomasti perheen pienimmille, mutta myös aikuisille!

PS: Tässä sopivaa musiikkia lukemisen ohelle ;)

Arvosana:  ★★★★★

Paulette Bourgeois & Brenda Clark: Franklinin joululahja
(Franklin's Christmas Gift, 1998)
Lasten Parhaat Kirjat, 1999
Kirjoittanut Paulette Bourgeois
Kuvittanut Brenda Clark
Suomentanut Tiina Hemming-Sotejeff
28 sivua, kovakantinen, kirjastosta lainattu

 

Franklin-sarjan kirjat olivat lapsuudessani yksiä suosikkikirjoistani. Perheeni kuului Lasten parhaat kirjat -kirjakerhoon, josta tuli aina ihania lastenkirjoja - monet näistä kirjoista olivatkin lemppareitani, jotka kirjaimellisesti luin puhki. Ja monet näistä kirjoista kantavat vieläkin suurta nostalgia-arvoa mielessäni. Siksipä halusinkin palata Franklin-kilpikonnan pariin nyt aikuisena.

 

Franklin rakastaa joulua: hänestä on kiva antaa lahjoja ja myös saada niitä. Hän myös osaa luetella joulupukin porojen nimet sekä soittaa nokkahuilulla "Jouluyö, juhlayö". Eräänä päivänä Franklinin opettaja ilmoittaa, että koulussa järjestetään joululahjakeräys vähävaraisille perheille (ihana idea lastenkirjassa, pakko sanoa). Lahjojen pitää olla uusia tai uudenveroisia. Lahjat laitetaan isoon keräyslaatikkoon, josta ne sitten toimitetaan uusille omistajilleen. Kaikki Franklinin ystävät tuntuvat keksivän hyvän lahjan aivan välittömästi, mutta Franklin ei vain halua luopua mistään omista leluistaan. Lapsille annetaan kolme päivää aikaa, mutta Franklin vain pitkittää päätöstään valita sopiva lelu. Kun hän koettaa penkoa lelulaatikkoaan, sieltä löytyykin ihania leluja, joiden olemassaoloa hän ei edes ole muistanut ja jotka palauttavat hänen mieleensä hyviä muistoja. Hän kuitenkin alkaa ymmärtää, että anteliaisuudella on enemmän arvoa ja hyviä vaikutuksia, kuin rakkaasta tavarasta luopumisella.

 

Rakastin tätä kirjaa, joka palautti minut lapsuteen! ❤ Oli ihanaa nostalgisoida ja lukea Franklinista, tästä valloittavasta kilpikonnasta. Olen lukenut tämän kirjan varmasti ennenkin, luultavasti useammankin kerran, sillä mieleen palasi hämäriä muistikuvia lapsuudesta. Kirjan kuvitus on kaunista. Olen kyllä aina pitänyt Frankin-kirjojen kuvituksesta, joka on selkeää, mutta kauniin yksityiskohtaista. Näissä kirjoissa on myös yleensä jokin syvällisempikin teema ja opetus lopussa.

"Franklin leikki käsinukeillaan ja mietti, että kuinkahan Harriet-täti oli valinnut lahjansa. -Paras joululahja on sellainen, joka tuo antajalleen hyvän mielen, hän kuiskasi ääneen."

 

Lukekaa tämä! Jos jotakin näistä lastenkirjoista voin oikeasti suositella, niin kyllä se vain on tämä Frankin-kirja. Okei, myönnän, että tähän minun ylistävään mielipiteeseeni voi vaikuttaa kirjan suuri nostalgia-arvo. Mutta eihän se vähennä kirjan hohtoa laisinkaan. Ja luulenpa, että näitä Franklineitä tulen jatkossakin lukemaan, kun kaipaan jotain varmasti hyvää lastenkirjaa luettavakseni. Onneksi kirjasarjassa on ilmestynyt melko monta kirjaa.

 

Arvosana: ★★★★★

 

Onko teillä jotain lastenkirjoja, jotka tuovat automaattisesti hyvän mielen tai nostattavat kauniita muistoja mieleen? Tai onko teillä jokin luottokirja, jonka luette joka joulu? Kertokaa kommenteissa! ☃☃