Stephen King - Carrie

Carrie (1974)
Hodder, 2007

(Tammi, 1987)

242 sivua, pehmeäkantinen, omasta hyllystä


"Carrie White is no ordinary girl." 

Tässä tulee nyt arvio kirjasta, jonka luin jo kesällä 2018. Eli aikaa on kulunut, mutta kuten aiemmin mainitsin, niin Stephen Kingin kirjojen kanssa teen poikkeuksen ja kirjoitan niistä kaikista jotain - vaikka sitten myöhässä. Carrie on suomennettu samalla nimellä.

Aika moni on varmasti jo kuullut Carriesta tai ainakin nähnyt kirjaan perustuvan elokuvan. Siis sen alkuperäisen, joka on tehty vuonna 1976 ja jossa Carrieta näyttelee Sissy Spacek. Itse en ole kahta muuta myöhemmin tehtyä elokuvaa nähnyt, mutta voisin ne kyllä joskus ihan mielenkiinnosta katsoakin ja vaikka päivitellä niistä tänne blogiinkin. Carrie on Stephen Kingin esikoisteos, joka nosti hänet kuuluisuuteen ja "kauhun kuninkaaksi". Itse en kyllä tuota termiä hänestä käyttäisi, sillä mies kirjoittaa todella monipuolisesti eri aiheista, eivätkä läheskään kaikki hänen kirjansa ole puhdasta kauhua.

King heitti aluksi Carrien käsikirjoituksen roskikseen, koska ei pitänyt sitä tarpeeksi hyvänä. Hänen vaimonsa Tabitha kuitenkin löysi sen sieltä ja vaati saada tietää, miten tarina päättyy. Kingillä ei luonnollisesti ollut mitään kokemusta teinityttönä olemisesta, joten Tabitha lupasi auttaa häntä kirjan kirjoittamisessa. Carrien hahmo on saanut osittain inspiraationsa kahdesta tytöstä, jotka King tunsi aiemmin: toinen tytöistä tuli kouluun joka päivä samoissa vaatteissa ja toinen kärsi epilepsiasta. Moni kustantamo hylkäsi kirjan aluksi, mutta kun se sitten lopulta kustannettiin ja laitettiin myyntiin, oli tuotto paljon odotettua suurempi. Ja nämä tienestit tulivatkin todella tarpeeseen, sillä Kingin perheessä oli kaksi pientä lasta ja rahaa oli niukasti.

Carrie White on teinityttö, joka asuu kiihkouskovaisen Margaret-äitinsä kanssa kahdestaan. Carrieta kiusataan koulussa, eikä hänellä ole ystäviä. Margaret on ankara. Siis todella ankara, suorastaan psykoottinen, jos näin voisi sanoa. Esimerkiksi kaikki seksiin liittyvä on syntiä ja sellaisista asioista täytyy rangaista. Margaret lukitseekin Carrien usein komeroon "sovittamaan syntinsä", jos tyttö edes ottaa esille pojat tai seurustelemisen.

Margaret ei ole kertonut tyttärelleen edes kuukautisista, joten Carrie pelkää kuolevansa, kun hänen kuukautisensa alkavat liikuntatunnin jälkeen koulun suihkutiloissa. Muut oppilaat sitten tietenkin pilkkaavat Carrieta ja heittelevät tätä tamponeilla ja siteillä. Tämä ei mielestäni juurikaan spoilaa tarinaa, koska kyseessä on todella tunnettu kohtaus.

Carriella on piileviä telekineettisiä kykyjä ja voimia, joista hän ei oikein kunnolla ole itsekään tietoinen. Hän saa esimerkiksi koulun pukuhuoneen suihkutilan sähkölampun räjähtämään ja pystyy liikuttelemaan tavaroita pelkän ajatuksen voimalla. Hän ei vielä aivan täysin hallitse voimiaan, minkä seurauksena lopputulos ei ole kovinkaan kaunis. Jos olet lukenut kirjan tai nähnyt elokuvan, tiedät, mitä tarkoitan.

Carrien tarina on lyhyt, mutta sitäkin lohduttomampi ja surullinen. Häntä kiusataan koulussa, mutta se pahin kiusaaja taitaa löytyä ihan hänen omasta kodistaan: nimittäin Carrien äiti. Tyttö ei saa olla rauhassa edes kotonaan, vaan sielläkin häntä rangaistaan mitättömistä asioista jatkuvasti. 

Kirjan oleellisia teemoja ovat mielestäni koulukiusaaminen, yksinäisyys, ulkopuolisuuden tunne, murrosikä ja siihen liittyvä seksuaalisuus. Vaikka Carriella ei ole ystäviä, niin yllättäen yksi entisistä kiusaajistaan, Sue Snell, osoittaa edes pieniä katumuksen merkkejä. Tässä vaiheessa minulle tuli edes vähän sellainen tunne, ettei Carrie olekaan aivan yksin, vaikka en Suen aikomusten vilpittömyyteen aivan täysin luottanutkaan.

Odotin kirjalta paljon - ja olihan se nopealukuinen ja siinä mielessä ehkä helppo sukellus Stephen Kingin valtavan laajaan tuotantoon. Kirjassa ei ole lainkaan lukuja, vaan se rakentuu lähinnä uutisartikkeleiden ja poliisihaastatteluiden varaan. Itsehän en tällaisesta rakenteesta pidä ja tietääkseni King käyttää tätä paljon myös myöhemmissä kirjoissaan. Uskonkin, että kirjan rakenne on se suurin syy sille, miksi en ole täysin vakuuttunut. Minua se nimittäin häiritsi sen verran paljon. Koin, että lehtiartikkelit jotenkin katkaisivat tarinan kesken jonkun mielenkiintoisen kohtauksen ja tarina oli hieman sekava. Toki luen Kingiä englanniksi ja hänen jaaritteleva kirjoitustyylinsä ei taida olla sieltä ihan helpoimmasta päästä. Onneksi lähes kaikki hänen kirjansa on suomennettu, eli halukkaat voivat nauttia niistä myös suomeksi.

Carrie on kuitenkin vasta Kingin esikoisteos ja sen verran mielenkiintoni heräsi, että aion ehdottomasti jatkaa hänen teostensa parissa. Ymmärrän kyllä, miksi hän on niin suosittu ja on varmasti suosionsa täysin ansainnutkin. 

Arvosana: ★★★