Neil Gaiman - Yösävelmiä ja alkusoittoja (Sandman #1)

Sandman #1: Yösävelmiä ja alkusoittoja 

(Preludes & Nocturnes, 1989)

RW Kustannus, 2015

251 sivua, kovakantinen, lainattu kirjastosta

Sandman on peräisin Neil Gaimanin alitajunnasta ja ilmeisesti hyvin suosittu. Tässä kovakantisessa painoksessa on 8 ensimmäistä sarjakuvaa, mutta englanninkielisinä ne on julkaistu erikseen, yksi joka kuukausi. 

Olen tullut siihen tulokseen, että lainatessani kirjoja kirjastosta minun täytyisi lukea ne heti, koska silloinhan ne minua eniten kiinnostavat. Kirjojen jäädessä lojumaan kotiini useiksi kuukauksiksi mielenkiintoni saattaa lopahtaa ja tiettyyn kirjaan tarttuminen on aina vain vaikeampaa. Tämänkin luin vasta, kun viimeinen eräpäivä alkoi uhkaavasti lähestyä.

Sandman eli Morpheus tunnetaan useilla eri nimillä. Hän on kalpea, mustiin pukeutunut hahmo, joka hallitsee unien maailmaa: hän pitää esimerkiksi huolen siitä, että oikeat unet ovat kunakin yönä oikeiden ihmisten luona. Hän pystyy myös aiheuttamaan ihmiselle vaikkapa painajaisia tai ikiunen. Heti tämän kokoelman ensimmäisessä sarjakuvassa mustaa magiaa harjoittava järjestö tekee rituaalin, jonka tarkoituksena on vangita Kuolema. Vangiksi joutuu kuitenkin vahingossa Sandman ja kun tämä käy ilmi, hänet teljetään ilmatiiviiseen lasikuutioon. Sandman on kuitenkin voimaton ilman kolmea voimaesinettään: kypärää, rubiinisormusta ja hiekkapussia. Hänen täytyy siis päästä vapaaksi ja saada voimaesineensä takaisin.

En viitsi kertoa juonesta tämän enempää. Ja se olisikin itseasiassa vähän vaikeaa, koska sarjakuvassa hypitään ajassa ja paikassa, mikä teki siitä minulle hieman vaikeaselkoisen. Mietin useampaan otteeseen, että mikä on todellista ja mikä ei, tosin saattoihan tämä olla ihan tarkoituksellistakin. Lukemiseen sai oikeasti keskittyä kovasti ja silti tuntuu, etten tajunnut ihan kaikkea. On meneillään niin paljon asioita samaan aikaan, hahmoja on todella monia ja tuntuu, että jokainen kahdeksasta sarjakuvasta on osa eri sarjakuvaa tai tarinaa, vaikka näin ei ole. Sandmanista on olemassa vielä kahdeksan muuta suomennettua kokoelmaa, joten ehkä osan tuosta kaikesta toiminnasta ja informaatiosta olisi voinut säästää seuraaviin osiin.

Näiden painosten kannet ovat kyllä kauniit, pidän niiden kuvituksesta. Piirrostyyli itse sarjakuvassa on tummasävyistä ja taidokasta. Kuvissa on paljon yksityiskohtia ja välillä tapahtumat ja asiat kirjaimellisesti räjähtävät ja lentävät päin lukijan kasvoja. Sarjakuva on myös aika väkivaltainen ja brutaali, joten en ehkä suosittelisi sitä ihan kaikkein herkimmälle lukijalle. Varsinaisia kauhuelementtejä on hieman vähemmän kuin aluksi oletin, enemmän kuvailisin tätä ehkä paranormaaliksi fantasiaksi.

Pidin eniten alkupään sarjakuvista, loppua kohden aloin menettää mielenkiintoani. Aion kuitenkin lukea vielä ainakin toisen osan tätä sarjaa ja päättää sitten sen perusteella, mitä aion jatkon kanssa tehdä. Mutta sitä ennen tarvitsen hengähdystauon ja jotain hieman kevyempää luettavaa.

Arvosana: ★★★