Stephen King - The Stand

The Stand (1978)
Hodder, 2007
(Tammi, 1990)
1327 sivua, pehmeäkantinen, omasta hyllystä

"First came the days of the plague..."

En ole taas hetkeen kirjoitellut blogiini Stephen Kingin kirjoista. Viimeisin lukemani King on The Running Man, mutta sen jälkeen en ole nyt yli kuukauteen lukenut yhtään Kingiä. Haluaisin kyllä, tietenkin, mutta kun tuohon Musta torni -sarjan ensimmäiseen osaan tarttuminen oikeasti vähän pelottaa...
 
Mutta nyt on vuorossa kirja, jonka lukemisesta olen aika ylpeä. Lukeminen ei saisi olla suorittamista, mutta näin paksun (ja lisäksi vielä englanninkielisen) kirjan kanssa se välillä valitettavasti menee - ainakin osittain - siihen. Tai ainakin minulla meni. Luin nimittäin tätä kirjaa loppujen lopuksi noin 7 kuukautta ja se taitaa tällä hetkellä olla paksuin koskaan lukemani kirja. Kun tajusin, etten saakaan kirjaa luettua yhdessä kuukaudessa, enkä edes kolmen kuukauden jälkeen, annoin kirjalle aikaa. Välillä se kyllä pyöri yöpöydälläni pitkiäkin aikoja koskematta, kunnes joulukuussa 2019 päätin, että haluan saada tämän ennen vuoden loppua luettua. No, en ihan onnistunut ja kirja oli luettuna 1. tammikuuta 2020.

The Stand (suom. Tukikohta) on yksi Kingin tunnetuimmista ja myös pidetyimmistä teoksista. Minä vieläpä luin tuon ihan alkuperäisen, leikkaamattoman version. Ei siinä mitään, haluankin kokea tarinani täydellisen kokonaisina. Mutta paljon mahtuu noihin 1327 sivuun...

Kirjan pääjuoni on seuraavanlainen: laboratoriossa tapahtuu hirvittävä onnettomuus, jonka seurauksena "superflunssa" pääsee valloilleen ja tappaa nopeasti lähes kaikki Amerikan - koko maailmasta en ole täysin varma, koska siitä ei puhuta niin paljoa - ihmiset. On kuitenkin muutamia ihmisiä, jotka tuntuvat olevan sairaudelle immuuneja. Ja he sitten joutuvatkin selviytymään autiossa ja kaaoksen vallassa olevassa Amerikassa.

Kirjassa seurataan useampaa päähenkilöä ja henkilöitä on muutenkin paljon. Tämä aiheutti minussa alussa uupumusta ja sekaannusta. Fran Goldsmith on raskaana oleva nuori nainen. Stu Redman on nuori mies Teksasista. Larry Underwood on laulaja, jonka henklökohtaiset asiat ja elämä muutenkin eivät ole menneet niin sanotusti ihan putkeen. Nick Andros on kuuromykkä, mutta älykäs mies (yksi lempihahmoistani!). Glen Bateman, korkeakoulutettu mies, jolla on Kojak-niminen koira. Tom Cullen on hyväntahtoinen ja kiltti mies, mutta hän on henkisesti jälkeenjäänyt. Ralph Brentner, joka lyöttäytyy Nickin ja Tomin seuraan. Äiti-Abigail on 108-vuotias tummaihoinen pappi. Harold Lauder, joka on salaa rakastunut Franiin. Ja Randall Flag, kirjan pääpahis, yliluonnollisia voimia omaava cowboy-saappaisiin ja ruudulliseen flanellipaitaan pukeutunut mies, joka käyttää valtaansa manipuloimalla ja pelkoa aiheuttamalla. Eli kuten sanoin, henkilöitä on oikeasti paljon.

The Stand ei ollut huono kirja. Mielestäni sitä olisi vain oikeasti voitu lyhentää useammallakin sadalla sivulla ja en usko, että tarina olisi siitä juurikaan kärsinyt. Tarina etenee todella hitaasti ja hahmoja pohjustetaan vähän liian kauan. Toisaalta heihin kyllä sen ansiosta myös kiintyy kovasti. Mutta ehkä se leikattu versio olisi kuitenkin ollut parempi, sillä myönnän olleeni välillä aika tylsistynyt. Ja se varmaan pitkittikin tämän kirjan lukemista niin monelle kuukaudelle.

Loppu on hieman antiklimaattinen ja alan hiljalleen yhtyä siihen yleiseen mielipiteeseen, ettei King ole kovin hyvä lopettamaan kirjojaan. Arvostan tätä kirjaa tällaisenaan, mutta en henkilökohtaisesti pidä sitä Kingin parhaimpana niistä kirjoista, jotka olen tähän asti häneltä lukenut. Jossain vaiheessa kirja nimittäin muuttuu ns. hyvän ja pahan taisteluksi, mikä kyllä toisaalta on ihan odotettavissa. Mutta mielenkiintoisempaa oli kyllä lukea siitä, miten päähenkilöt koettavat selviytyä, kun kaikki on aivan levällään sähköstä ja juoksevasta vedestä - tai siis niiden puutteesta - lähtien.

Ja vielä tähän loppuun: muistan sairastuneeni kerran kirjaa lukiessa flunssaan, minkä on väitetty olevan kirjan "kirous" :D Mutta ehkä se oli vain sattumaa, sillä luinhan kirjaa yli puoli vuotta - siinä ajassa kerkeää kyllä sairastumaan vähemmästäkin.

Arvosana:
 

Kommentit

Suositut tekstit