Kaari Utrio - Aatelisneito, porvaristyttö

 Aatelisneito, porvaristyttö
(Tammi, 1974)
324 sivua, kovakantinen, kirjastosta

Tämä kirja tarttui mukaani, kun olimme keväällä ennen koronaa avopuolisoni kanssa päiväreissulla Kuopiossa. Avopuolisolleni Kaari Utrion (s. 1942) kirjat ovat hieman tutumpia ja häneltä löytyy niitä omasta hyllystäänkin muutamia. Historiantutkijana hän myös pystyi selittämään ja selkeyttämään minulle tämän kirjan tapahtumia ja tapahtumapaikkoja, jos en niitä aina täysin ymmärtänyt. Aatelisneito, porvaristyttö on Utrion varhaisempaa tuotantoa ja myös lyhyempi kuin monet muut hänen kirjansa. Sen takia se valikoituikin ensimmäiseksi häneltä lukemakseni teokseksi.

Jos olen ihan rehellinen, niin lukion historiantunnit menivät minulta aika pitkälti nukkuessa - välillä ihan sanan varsinaisessa merkityksessä. Hävettää myöntää, mutta näin vain on. Tässä ainakin nähdään, että sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää: olenhan tosiaan jo kolme vuotta seurustellut historiantutkijan kanssa. Mutta nuoruuden minäni ei kiinnosta-asenteen takia historia ei ole oikeastaan koskaan ollut suosikkiaihealueeni, vaikka välillä tykkäänkin historiallisia fiktiivisiä romaaneja lukeakin. Tosin jos historian havinaan tekee mieli sukeltaa, niin yleensä tunnun suosivan hieman myöhemmälle ajankohdalle, useimmiten maailmansotien aikaan, sijoittuvia romaaneja, joissa seikkailee naishahmoja.

Eletään Kustaa Vaasan aikaa, eli 1500-luvun alkupuolta. Ursula Niklaantytär Särkilahti on Suomen häikäilemättömän uskonpuhdistajan Pietari Särkilähden sisar. Hän on perinyt sukunsa kiihkeän luonteen sekä suorasukaiset halut. Tytön isä "Kiukku-Niku" on tunnettu siitä, että hän tykkää haastaa riitaa ja on myös selvästi perheen pää. Kiukku-Nikulle ei ole kenelläkään, varsinkaan perheen naisilla, vastaan sanomista. Aivan kuin sattumalta Ursulan ja kuningas Kustaa Vaasan sisaren, lempeän Margareetan, elämänkohtalot ovat melkoisen samankaltaiset. Mielenkiintoisia naisia yhdistää rakkaus vääränlaisiin miehiin. Neitsyt Ursula tulee raskaaksi yhdestä hetken hairahduksesta kirkon kappelissa, neitsyytensä menetettyään, ja tämä jos mikä herättää hänen perheessään paheksuntaa. Kiukku-Niku oli nimittäin jo suunnitellut, että kenelle vanhemman tyttärensä naittaisi.

Ursulan neitsyyden menettäminen tapahtuu heti ensimmäisessä luvussa, mikä jopa hieman yllätti minut. En jotenkin osannut odottaa, että niin paljon tapahtuu heti ensimmäisessä luvussa. Eivätkä tapahtumat suinkaan siihen lopu. Jokaisessa luvussa kuvataan historiallisesti merkittäviä hetkiä ja tilanteita, jotka ovat oikeastikin tapahtuneet, mutta lisäksi on jokin mielenkiintoinen koukku, jokin tapahtuma, joka houkuttelee kääntämään vielä yhden sivun. On siis paljon yhteiskuntakuvausta, mutta kirja on silti fiktiivinen kertomus. Pakko silti myöntää, että välillä koin kirjan vähän raskaaksi, valitettavasti.

Kirjan raskaudella en nyt tarkoita sen aiheita, vaan enemmänkin ehkä kirjoitustyyliä sekä sitä, että näitä historiallisia faktoja viljellään välillä vähän liikaakin. En oikein meinannut pysyä perässä ja välillä jopa vähän tylsistyin, kunnes taas heitettiin jokin koukuttava tapahtuma kehiin. Tietenkin arvostan sitä, että Kaari Utrio kirjoittaa historiasta niin tarkasti - onhan hän itse opiskellut historiaa yliopistossa ja valmistunutkin sieltä. Utrio siis oikeasti tietää, mistä kirjoittaa.

Kirjassa ryypätään ja harrastetaan paljon seksiä. Ursula haikailee lähes jatkuvasti milloin kenenkin perään: hän himoitsee esimerkiksi poikapuoltaan Kortia, jolla on maine pelurina ja rahattomana hyväksikäyttäjänä. Jälleen kerran, yllätyin, koska en ihan odottanut mitään tällaista. Silmiin pisti etenkin se, miten naiset ovat suurinpiirtein miestensä omaisuutta ja olemassa vain lasten synnyttämistä sekä avioliiton velvollisuuksia - eli miehensä tyydyttämistä - varten. Naiset ovat jatkuvasti joko raskaana tai imettävät, samaan aikaan, kun heidän miehensä irstailevat, ryyppäävät ja panevat piikoja. Ja silti vouhotetaan kristinuskosta ja aviorikoksen vääryydestä. Ilmeisesti tällainen kärjistetty ajankuvaus on ihan tarkoituksellista sen perusteella, mitä avopuolisoni (joka siis ei juuri tätä kyseistä teosta ole lukenut) kanssa juttelin. Utrion kirjathan ovat kaiketi melko feministisiä ja kuvaavat usein naisten asemaa. Tässäkin kirjassa lähes kaikki mieshahmot ovat väistämättä ällöttäviä ja inhottavia, itsekkäitä juopottelijoita, jotka hakkaavat vaimojaan. Vain Jan Klaunpoika on pidettävä ja hyvä mies.

Sen lisäksi, että molemmat päähenkilönaiset tuntuvat sekaantuvan vääränlaisiin miehiin, he molemmat ovat hieman tyytymättömiä elämäänsä. Ursula ihastelee ylhäistä elämää ja pukeutuu komeammin, kuin hänen säädyltään odotettaisiin. Hän on hyvin kovapäinen, eikä oikein suostu antautumaan isänsä tahdon alla. Margareeta taas ahdistuu ihmisten seurassa ja hovissahan hän ei saa juuri koskaan olla yksin, kun aatelisneidot hääräävät hänen ympärillään jatkuvasti. Hän tuntuu vain kaipaavan rauhaa ja sitä, ettei koko ajan tarvitsisi edustaa ja täyttää velvollisuuksiaan kuningas-veljen sisarena. Kumpikaan naisista ei siis vaikuta olevan kovinkaan onnellinen. Heitä molempia yhdistää myös kiivasluonteisuus ja itsepäisyys.

Kaari Utrio on varsin tuottelias kirjailija ja ymmärtääkseeni moni pitää nimenomaan hänen varhaisemmasta tuotannostaan. Minä en voi siihen vain tämän yhden teoksen perusteella ottaa kantaa, mutta sen sanon, että tuskinpa jätän Utrion lukemistani tähän. Vaikka Aatelisneito, porvaristyttö ei aivan vakuuttanutkaan, niin kyllä siinä on myös sellaisia asioita, joista pidän. Pienestä raskaudestaan huolimatta Turun ja historian sekä yhteiskunnan kuvaus on kiinnostavaa ja herättää ajatuksia esimerkiksi juurikin edellä mainitusta naisten asemasta. Esimerkiksi naisten neitsyys on ollut iso juttu ja heitä on puhuteltukin siihen viitaten, esimerkiksi "neitsyt Ursulana". Kirkolla on ollut tärkeä rooli ja äpärälapsia tai ennen avioliittoa sekä sen ulkopuolella harrastettua seksiä on hävetty ja pidetty turmiollisena. Toisaalta lapsia on syntynyt myös paljon kuolleena tai kuollut vähän synnytyksen jälkeen. Naisten avointa seksuaalista halukkuutta on peitelty ja paheksuttu. Kulkutaudit ovat monesti olleet kohtalokkaita ja esimerkiksi sappikiviin on voinut kuolla.

Kaiken kaikkiaan tämä kirja oli kevyttä ja viihdyttävää luettavaa. Luin tätä noin puolitoista viikkoa, vaikkei olekaan kyse mitenkään paksusta kirjasta. Yleensä vain kesti hetken aikaa, että pääsin tarinan imuun ja miljööseen sisälle. Sen takia esimerkiksi 20 sivun lukeminen oli hitaampaa, kuin normaalisti, enkä jaksanut lukea kirjaa kovin pitkiä aikoja kerrallaan.

 

En nyt oikein löytänyt tästä kirjasta muita arvioita, paitsi tämän Sallan lukupäiväkirjan arvion. Mutta voin kyllä suositella tätä, ehkä tämä olisi niin sanotusti kevyt alku Utrion tuotantoon tutustumiselle. Minulta löytyy hyllystäni myös Ruma kreivitär ja Neidontanssi ja meiltä löytyy lisäksi ne avopuolisoni Kaari Utriot. Eli kun haluan taas palata Utrion tuotannon pariin, on se helposti tehtävissä.

 

Helmet 2020 -lukuhaasteessa tämä kirja pääsee kohtaan 15. Fiktiivinen kertomus, jossa on mukana todellinen henkilö. Kyllähän Kustaa Vaasa on ollut oikeasti olemassa ja Ruotsin kuningas, tosin hän ei varsinaisesti ollut kirjan päähenkilönä.

 

Arvosana: ★★★½