Stephen King - Rage
Rage (1977)
New English Library, 1987
(Tammi, 1992)
149 sivua, pehmeäkantinen, omasta hyllystä
Rage (suom. Raivo) on alunperin ilmestynyt vuonna 1977 ja kirjoitettu salanimellä Richard Bachman, mutta tämä viime vuonna lukemani (rumakantinen) painos vuonna 1987. Tarina on myös julkaistu The Bachman Books -kokoelmassa kolmen muun tarinan kanssa, mutta kirjan rajun aiheen takia King myöhemmin päätti, ettei tästä enää oteta uusia painoksia. Sen takia kirjan alkuperäinen englanninkielinen painos onkin rajoitetusti ja vaikeasti saatavilla.
Rage kertoo Charlie Deckeristä, lukiota käyvästä pojasta, jolla on paljon ongelmia. Hän onkin koulunsa ongelmatapauksia. Lopulta Charlie sekoaa, tappaa aseellaan koulun opettajat ja ottaa oppilaat panttivangeikseen. Kouluampumisesta kertova kirja siis, eli ei tosiaankaan mikään helppo aihe. Siksi onkin hieman inhottavaa sanoa, etten pitänyt kirjasta. Toki siitä onkin varmasti vaikea varsinaisesti pitää, mutta kyllähän tällaisista aiheista kirjoitettujen kirjojen pitäisi varmaankin jotain suuria ajatuksia herättää.
Koen, että kirjaa on ylipäänsä vähän vaikea arvostella juurikin sen takia, että sen käsittelemä aihe herättää varmasti paljon voimakkaita tunteita. En nyt siis arvostelekaan kirjan aihetta, joka on kyllä tärkeä ja aina vain valitettavan ajankohtainen. Kerron vain omia ajatuksiani kirjasta ja toivon, etten tällä arviolla sohaise ampiaispesää.
Kirja ei ollut aivan sellainen kuin aluksi oletin. Charlien mielen liikkeistä on kyllä ihan kiinnostavaa lukea, mutta koin kirjan jotenkin raskaaksi, vaikkei se pitkä ollutkaan. Kuten ylhäällä jo mainitsinkin, niin ei ole kovin nautittavaa lukea nuoresta pojasta, jolla on niin pahoja ongelmia ja paha olla, että hän lopulta päätyy näin äärimmäisiin tekoihin.
Charlie ei ole kovin pidettävä hahmo. Häntä kohtaan on vaikea tuntea sympatiaa - varsinkin sen jälkeen, kun hän alkaa riehua aseen kanssa. Kyllähän se on varmasti kaikille selvää, että tuollaisiin tekoihin päätyvät ihmiset voivat todella pahoin ja tarvitsisivat apua. Tai olisivat tarvinneet jo paljon aiemmin.
Charlie ei ole kovin pidettävä hahmo. Häntä kohtaan on vaikea tuntea sympatiaa - varsinkin sen jälkeen, kun hän alkaa riehua aseen kanssa. Kyllähän se on varmasti kaikille selvää, että tuollaisiin tekoihin päätyvät ihmiset voivat todella pahoin ja tarvitsisivat apua. Tai olisivat tarvinneet jo paljon aiemmin.
Charlien tarinan myötä aloin taas pohtia kaikkia niitä kouluampumisia, mitä on Suomenkin kouluissa menneinä vuosina tapahtunut. Jotain tälle asialle pitäisi tehdä, jotta masentuneet, koulukiusatut ja syrjäytyneet nuoret eivät tällaisiin hirmutekoihin ajautuisi. Vaikka tämä tarina onkin fiktiota, niin sen tapahtumat voisivat oikeasti tapahtua missä vain - ja ovat tapahtuneetkin. Herää taas ajatus siitä, miten mielenterveystyöhön ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn pitäisi panostaa enemmän.
Arvosana: ★★
Lisää luettavaa:
Kommentit
Lähetä kommentti