Siri Kolu - Kesän jälkeen kaikki on toisin
(Otava, 2016)
112 sivua, kovakantinen, lainattu kirjastosta
Peetu on täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva 17-vuotias poika, joka odottaa. Hän odottaa sitä hetkeä, kun täyttää 18 ja pääsee leikkaukseen, joka tekee hänestä vihdoinkin sen, mitä hän on aina halunnut ja tiennyt olevansa. Sitten ei tarvitse enää sitoa rintoja binderilla. Peetu - syntymänimeltään Petra - on nuori transmies, jonka isä on intohimoinen purjelentäjä. Isä tarjoaakin Peetulle kurkistuksen omaan harrastukseensa: kymmenen purjelentoa kahdestaan yläilmoissa. Ilmassa on aikaa pohtia sekä keskustella asioista.
Peetun äidille oman lapsen korjausprosessi on vaikea. Äiti ei oikein pysty hyväksymään sitä, että hänen Petrastaan tuleekin yhtäkkiä Peetu, että hänellä onkin kaksi poikaa. Äiti lipsauttaa suustaan asioita, jotka loukkaavat Peetua. Tavallaan ymmärrän äidin sopeutumisvaikeudet, koska kyllähän Peetun korjausprosessi vaikuttaa koko perheeseen - halusi Peetu sitä tai ei. Mutta kyseessä on kuitenkin yhä oma lapsi, ei äiti voi estää lastaan olemasta onnellinen, olemasta oma itsensä. Ei kyseessä ole vain hänen tahtonsa ja elämänsä, vaan Peetun. Että siinä mielessä koin Peetun äidin kontrolloivaksi ja jopa itsekkääksi.
Peetun isoveli Pyry taas on hymypoika, joka saa jopa ystäviensä tyttöystävät vieteltyä itselleen (ja karkotettuakin yhtä helposti), hyppää benjihyppyjä ja tappelee pelkäämättä yhtään. Erään yhteisen ruokailuhetken päätteeksi hän on sitä mieltä, ettei Peetusta voi koskaan tulla samanlaista kuin hän. Peetu koettaa selittää, että eihän kukaan ihminen ole samanlainen kuin joku muu. Tässä kohtaa Pyryn asenne on mielestäni aika ylimielinen ja hän vetoaa jopa siihen, että on Peetua vanhempi ja että on turha inttää, kun ei pikkuveli kuitenkaan ymmärrä. Mielestäni ikä on aika huono argumentti tässä asiassa.
Peetu seurustelee Aamun kanssa, jolla on käheä "pornoääni". Aamu hyväksyy Peetun juuri sellaisena kuin tämä on, tukee ja kannustaa rakastaan. Aamu myös pelkää jatkuvasti Peetun tippuvan taivaalta purjelentojen aikana, vaikka harrastaa itsekin seinäkiipeilyä.
Peetun isästä tulee lämmin ja luottavainen vaikutelma. Hän ja Peetu puhuvat yläilmoissa todella henkilökohtaisistakin asioista, joista eivät välttämättä pystyisi maan päällä puhumaan. Selviää, että perheessä on eräs ongelma, johon liittyen Peetu käsittää asioita väärin.
Kirjan kieli on kaunista ja ilmavaa. Jotkin ilmaisut jäivät mieleen ja ajattelin, että onpas hyvin ja kauniisti sanottu.
Kirjan luvut on nimetty lentojen mukaan: kirja esimerkiksi alkaa luvulla Isälento. Tämä on mielestäni hauska ja persoonallinen yksityiskohta, joka tekee kirjasta omalta osaltaan myös yhtenäisen. Jokaisessa luvussa teemana tai aiheena on tietty asia, esimerkiksi perhe tai rakkaus. Luvuista käyvät hyvin ilmi Peetun ajatukset ja kokemukset ja hän muistelee mennyttä elämäänsä. Ja miettii tulevaa leikkaustaan ja sen mukanaan tuomia muutoksia.
Pakko sanoa, että minua hieman välillä ärsytti Peetun itsepäisyys. Tietenkin se on todella kurjaa, että oma äiti puhuu Peetusta Petrana, eikä ymmärrä, mikä on oman lapsensa parhaaksi. Mutta kun asiaa ajattelee äidin näkökulmasta, niin kai se on ihan luonnollista, että aluksi Peetua puhutellaan vielä tämän syntymänimellä - nimellä, jonka vanhemmat ovat lapselleen antaneet ja jolla he ovat häntä tottuneet puhuttelemaan. Sukupuolen korjausprosessi on Peetulle iso asia, joka varmasti herättää tunteita ja saa karvat helposti pystyyn. Mutta on se iso asia myös Peetun perheelle ja pojan täytyisi mielestäni yrittää ymmärtää se paremmin, ei loukkaantua äidilleen jatkuvasti.
Kirja käsittelee tärkeää aihetta kevyesti ja tiiviisti, vaikka loppua kohden - Peetun täysi-ikäisyyttä lähestyttäessä - kirjassa on myös vähän vakavampi sävy. En kovin paljoa ole lukenut transsukupuolisuudesta kertovia kirjoja, vaikka aihe onkin kiinnostava ja ajankohtainen. Minulla on itselläni tuttava- ja ystäväpiirissäni muutamia transsukupuolisia, joiden kokemuksia ja korjausprosessia olen saanut sivusta seurata. Se on ollut ihan avartavaa.
Tämän kirjan myötä aion kyllä tutustua muuhunkin Siri Kolun tuotantoon. On mukavaa löytää hyviä kotimaisia kirjailijoita!
Helmet 2020 -lukuhaaste saa uuden merkinnän kohtaan 39. Kirjassa lennetään.
Meinaan jotenkin aina sekoittaa tämän ja Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -kirjan nimet, vaikkei kirjoilla nyt juurikaan mitään yhteistä ole :D Siri Kolu oli minulle ennestään tuttu vain nimenä, mutta tämä lyhyt kirja tarttui eräällä kirjastoreissulla mukaani.
"Kuten minussakin, koneessa on kohtia, joihin se ei halua koskettavan, jotta se voi lentää."
Peetu on täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva 17-vuotias poika, joka odottaa. Hän odottaa sitä hetkeä, kun täyttää 18 ja pääsee leikkaukseen, joka tekee hänestä vihdoinkin sen, mitä hän on aina halunnut ja tiennyt olevansa. Sitten ei tarvitse enää sitoa rintoja binderilla. Peetu - syntymänimeltään Petra - on nuori transmies, jonka isä on intohimoinen purjelentäjä. Isä tarjoaakin Peetulle kurkistuksen omaan harrastukseensa: kymmenen purjelentoa kahdestaan yläilmoissa. Ilmassa on aikaa pohtia sekä keskustella asioista.
"Tunsin, miten kokonainen vuori äitiä vaan sortui mun päälle. Ei varoittanut. Ei kysynyt lupaa saada romahtaa. Tuli vain. Hautasi alleen. Äitigraniittia."
Peetun isoveli Pyry taas on hymypoika, joka saa jopa ystäviensä tyttöystävät vieteltyä itselleen (ja karkotettuakin yhtä helposti), hyppää benjihyppyjä ja tappelee pelkäämättä yhtään. Erään yhteisen ruokailuhetken päätteeksi hän on sitä mieltä, ettei Peetusta voi koskaan tulla samanlaista kuin hän. Peetu koettaa selittää, että eihän kukaan ihminen ole samanlainen kuin joku muu. Tässä kohtaa Pyryn asenne on mielestäni aika ylimielinen ja hän vetoaa jopa siihen, että on Peetua vanhempi ja että on turha inttää, kun ei pikkuveli kuitenkaan ymmärrä. Mielestäni ikä on aika huono argumentti tässä asiassa.
Peetu seurustelee Aamun kanssa, jolla on käheä "pornoääni". Aamu hyväksyy Peetun juuri sellaisena kuin tämä on, tukee ja kannustaa rakastaan. Aamu myös pelkää jatkuvasti Peetun tippuvan taivaalta purjelentojen aikana, vaikka harrastaa itsekin seinäkiipeilyä.
Peetun isästä tulee lämmin ja luottavainen vaikutelma. Hän ja Peetu puhuvat yläilmoissa todella henkilökohtaisistakin asioista, joista eivät välttämättä pystyisi maan päällä puhumaan. Selviää, että perheessä on eräs ongelma, johon liittyen Peetu käsittää asioita väärin.
"Olen hirveän ylpeä isästä. Suojelevan ylpeä. Hän teki kaikkensa saadakseen minut puhumaan. Tämän parempaa lahjaa ei olisi voinut olla."
Kirjan kieli on kaunista ja ilmavaa. Jotkin ilmaisut jäivät mieleen ja ajattelin, että onpas hyvin ja kauniisti sanottu.
"Keitä me Pyryn kanssa sitten olemme, jos äiti ei ole isälle enää mitään ihmeellistä? Me olemme pysäkkejä automatkalla, jolle ei olisi pitänyt koskaan lähteä."
Kirjan luvut on nimetty lentojen mukaan: kirja esimerkiksi alkaa luvulla Isälento. Tämä on mielestäni hauska ja persoonallinen yksityiskohta, joka tekee kirjasta omalta osaltaan myös yhtenäisen. Jokaisessa luvussa teemana tai aiheena on tietty asia, esimerkiksi perhe tai rakkaus. Luvuista käyvät hyvin ilmi Peetun ajatukset ja kokemukset ja hän muistelee mennyttä elämäänsä. Ja miettii tulevaa leikkaustaan ja sen mukanaan tuomia muutoksia.
"Valkoinen aamutakki ei tekisi mua enää onnelliseksi. Se ei riittäisi enää. Ehkä piti tulla kaiken pehmeän pörröisen läpi ymmärtääkseen, miten terävää maailmassa voi olla."
Pakko sanoa, että minua hieman välillä ärsytti Peetun itsepäisyys. Tietenkin se on todella kurjaa, että oma äiti puhuu Peetusta Petrana, eikä ymmärrä, mikä on oman lapsensa parhaaksi. Mutta kun asiaa ajattelee äidin näkökulmasta, niin kai se on ihan luonnollista, että aluksi Peetua puhutellaan vielä tämän syntymänimellä - nimellä, jonka vanhemmat ovat lapselleen antaneet ja jolla he ovat häntä tottuneet puhuttelemaan. Sukupuolen korjausprosessi on Peetulle iso asia, joka varmasti herättää tunteita ja saa karvat helposti pystyyn. Mutta on se iso asia myös Peetun perheelle ja pojan täytyisi mielestäni yrittää ymmärtää se paremmin, ei loukkaantua äidilleen jatkuvasti.
"Perhe ja rakkaus tässä perheessä on laavaa, joka välillä kuumentuu
ja jäähtyessään ottaa uuden muodon."
Kirja käsittelee tärkeää aihetta kevyesti ja tiiviisti, vaikka loppua kohden - Peetun täysi-ikäisyyttä lähestyttäessä - kirjassa on myös vähän vakavampi sävy. En kovin paljoa ole lukenut transsukupuolisuudesta kertovia kirjoja, vaikka aihe onkin kiinnostava ja ajankohtainen. Minulla on itselläni tuttava- ja ystäväpiirissäni muutamia transsukupuolisia, joiden kokemuksia ja korjausprosessia olen saanut sivusta seurata. Se on ollut ihan avartavaa.
Tämän kirjan myötä aion kyllä tutustua muuhunkin Siri Kolun tuotantoon. On mukavaa löytää hyviä kotimaisia kirjailijoita!
Helmet 2020 -lukuhaaste saa uuden merkinnän kohtaan 39. Kirjassa lennetään.
Arvosana: ★★★½
Kommentit
Lähetä kommentti