Sarjakuva ja lastenkirja

Kirjoitan taas muutamasta lukemastani kirjasta samaan postaukseen, sillä yksittäin niistä ei välttämättä olisi tarpeeksi sanottavaa. Kati Närhen Saniaislehdon salaisuudet on sarjakuva ja Barbara Cantinin Mortina ja ällöttävä serkku lastenkirja. Teosten piirostyyli on mielestäni samankaltainen, samoin kuin konsepti sekä osittain myös itse tarina: molemmissa kirjoissa tapahtuu merkillisiä asioita.

 

Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet 

(WSOY, 2010)

129 sivua, kovakantinen, lainattu kirjastosta 

Saniaislehdon salaisuudet aloittaa orpotyttö-Agnesista kertovan sarjakuvan. Osia on tämän jälkeen ilmestynyt vielä kaksi lisää. Kirjailija Kati Närhi on graafinen suunnittelija ja sarjakuvapiirtäjä, jolta on aiemmin ilmestynyt Hanki elämä -sarjakuva. Saniaislehdon salaisuuksien kustannusoikeudet on myyty myös Ranskaan vuonna 2016.

Agnes asuu (hieman erikoisen) mummonsa luona kaupungissa nimeltä Plankton. Kulissien taakse kuitenkin kätkeytyy kaikkea salakähmäistä. Mysteereistä suurin on Agnesin vanhempien katoaminen. Mitä heille oikeasti kävi?

Tässä sarjakuvassa on ikään kuin kymmenen lukua tai erillistä pientä tarinaa, joissa jokaisessa on meneillään jotain outoa ja salaperäistä. Luvut nivoutuvat kuitenkin yhteen. Agnes on usein väärässä paikassa väärään aikaan ja kuulee jos jonkinmoisia salaisuuksia ja juoruja, jotka pistävät hänen päänsä sekaisin. Hän saa esimerkiksi tietää, että hänellä on täti.

Piirrostyyli on tummasävyistä ja melko pelkistettyä, mutta kuvia on silti mukava katsoa. Agnesin pyöreistä kasvonpiirteistä tulee hieman mieleen Mortina, sillä myös Agnes on kalpea ja hänellä on tummat silmänaluset. Jotenkin ajattelin kannen perusteella, että sarjakuva olisi synkkä ja kertoisi vampyyreista, mutta ilmeisesti olin väärässä. Toki en tiedä vielä tämän yhden osan jälkeen, että mistä oikeastaan on kyse ja onko luvassa vampyyreja tai jotain muuta yliluonnollista.

Agnesin tarkka ikä ei tule sarjakuvassa ilmi, mutta veikkaisin hänen olevan esiteini-ikäinen, suunnilleen noin 10-12-vuotias. Sinänsä iällä ei ole väliä, mutta se näkyy kyllä siinä, miten tyttö käsittää monia näkemiään ja kuulemiaan asioita väärin. Tietenkin hän kuulee asioista vain pätkiä, ei välttämättä koko totuutta. Mikään tyhmä tyttö Agnes ei silti ole.

Agnesin kuolleiden vanhempien mysteeri jäi kyllä kiinnostamaan ja ehdottomasti aion lukea loputkin osat. En tiedä, jääkö sarjakuva vain kolmeen osaan, vai onko luvassa lisää. Mutta suosittelen lukemaan, jos pidät nopealukuisista sarjakuvista!

Arvosana: ★★★★

 Barbara Cantini: Mortina ja ällöttävä serkku
(Mortina e l'odioso cugino)
Tammi, 2020
46 sivua, kovakantinen, lainattu kirjastosta 

Olen lukenut aiemman Mortinasta kertovan kirjan jo ennen blogiaikojani ja pidin siitä paljon. En kovin usein lue lastenkirjoja, mutta tämän kaltaiset persoonalliset lastenkirjat ovat kyllä mieleeni.

Mortinalla on tylsää ja hän kaipaa seuraa Villa Tuonelassa. Ovikello soikin juuri parahiksi, mutta oven takana seisoo pitkästyttävä Adalbert-serkku. Tämä on alkua merkillisten sattumusten sarjalle: Tuoni-täti katoaa jälkiä jättämättä ja Mortinan ystävät ilmestyvät paikalle yksi toisensa jälkeen, koska ovat saaneet salamyhkäisen kutsukortin. Mistä oikein on kyse? Onko jättiläismäisellä puhuvalla muratilla, "rupattelumuratilla", osuutta tapahtumiin?

Piirrostyyli näissä Mortina-kirjoissa on todella valloittavaa! Ihania yksityiskohtia ja pidän myös siitä, miten jo kansi on kauniin värikäs. Kirjaan tekee mieli tarttua ja kuvitus on tunnelmallista.

Mielikuvitukselliset yksityiskohdat näkyvät esimerkiksi hahmojen ruoissa. On mm. lämmitettyä kurpisamehua, hillottuja inkiväärinpalasia sekä hämähäkinmunia (jotka siis ovat syötäväksi tarkoitettuja). Minä vain rakastan tällaisia pieniä hauskoja yksityiskohtia! 

Jos et lue juurikaan lastenkirjoja, niin tätä voin kyllä suositella! Mortina-sarjaan on tulossa vielä ainakin kolmas osa. Nämä voi mielestäni lukea missä järjestyksessä tahansa, koska näissä ei ole varsinaista jatkumoa juonen kannalta.

Arvosana: ★★★★