Minna Canth - Anna Liisa

 

Anna Liisa (1895)

WSOY, 1998

118 sivua, pehmeäkantinen, lainattu kirjastosta

"Omantunnon vaivat eivät antaneet minulle hetkeksikään lepoa."

Kesäkuuta on kulunut jo hieman yli viikko, mutta Pride-lukuhaasteeni on edennyt hieman nihkeästi. En ole käytännössä saanut luettua vielä yhtään kirjaa loppuun kesäkuussa, vaikka luen parhaillaan kahta fyysistä kirjaa ja yhtä äänikirjaa.

Anna Liisa oli viimeinen toukokuussa lukemani kirja. Luettuani Papin perheen olin varma, että tulen lukemaan Minna Canthia tulevaisuudessakin. Sen takia varasinkin Anna Liisan kirjastosta. Sitä on sanottu - näytelmän takakannessa - jopa Canthin parhaaksi näytelmäksi.

Anna Liisa on nuori tyttö, jota pidetään kunniallisena ja fiksuna naisena. Hän kuitenkin potee järkyttävää syyllisyyttä ja omantunnontuskia. Hänellä oli 15-vuotiaana suhde Mikko-nimisen rengin kanssa. Suhteen seurauksena Anna Liisa tuli raskaaksi ja sai lapsen. Hän kuitenkin meni paniikkiin ja tunnekuohussaan surmasi aviottoman lapsensa. Tapahtuneesta tietävät hänen lisäkseen vain Mikko sekä tämän äiti Husso. Ja nyt Mikko sekä hänen äitinsä kiristävät Anna Liisaa: jos hän ei nai Mikkoa, paljastavat he totuuden kaikille. Johannes puolestaan on Anna Liisan rakastama mies, jonka kanssa hänen on määrä mennä naimisiin. Totuuden kertominen luonnollisesti pelottaa Anna Liisaa.

Näytelmä käsittelee siis lapsenmurhaa, eli mistään kevyestä aiheesta ei todellakaan ole kyse. En ole tainnut koskaan kyseisestä aiheesta mitään kirjaa lukea - ei vain ole sattunut kohdalle. Näytelmä on tragedia, mutta rankasta aiheesta huolimatta en kokenut sitä kovin raskaana.

Mikko jätti Anna Liisan aikoinaan yksin, juuri silloin kun hän olisi tarvinnut Mikkoa eniten. Anna Liisa kokee tapahtuneesta kamalaa syyllisyyttä ja näkee siitä jopa painajaisia. Siksi onkin mielestäni todella alhaista Mikolta tulla myöhemmin takaisin ja käyttää järkyttävää tapahtumaa kiristyskeinona sille, että Anna Liisa naisi hänet. Mikko ja tämän äiti Husso vaikuttavat melko itsekkäiltä ihmisiltä ja onkin hyvä, että Anna Liisa pitää puolensa, eikä anna Mikolle helposti periksi. Totuushan nimittäin käy lopulta ilmi (tämä ei ole varsinainen spoileri), Anna Liisan itsensä kertomana.

Vaikka kirja on ilmestynyt jo kauan aikaa sitten, niin se ei tunnu mitenkään kovin vanhalta. Toki kirjan kielessä on joitain vanhahtavia ilmaisuja ja sanoja, mutta ne eivät häirinneet, vaan sopivat näytelmään. Paljon ovat ajat muuttuneet ja ajan kuluminen onkin nähtävissä Canthin näytelmissä. Esimerkiksi naisten asema on muuttunut ja kehittynyt. Itselleni tuli sellainen vaikutelma, että Anna Liisan raskaudessa oli suurempi ongelma se, että lapsi oli äpärä, kuin Anna Liisan nuori ikä.  

"Anna Liisa: -Huomenna vähän pyörähyttelen hänen kanssaan."

 Näiden kahden Canthilta lukemani näytelmän perusteella hänelle taitaa olla tyypillistä tehdä henkilöhahmoistaan - etenkin miehistä - vahvoja tunteita herättäviä sekä suorastaan epämiellyttäviä. Välillä tämä mieshahmojen kirjoittaminen inhottaviksi ihmisiksi vähän jopa ärsyttää. Toki on varmasti yleisesti tiedossa oleva asia, että Canth oli omalla tavallaan merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja, etenkin naisten aseman parantamisessa. On siis luonnollista, että hän myös kirjoittaa näistä aiheista.

Minulla on hämärä mielikuva siitä, että joskus peruskouluaikoinani olisin jonkun Canthin näytelmän lukenut. Mitään en siitä muista, muuta kuin sen, että ei kiinnostanut. Onneksi nykyään tartun näytelmiin ihan vapaaehtoisestikin - ja yllätyn positiivisesti. Suosittelen samaa myös teille: tarttukaa näytelmiin. Etenkin Minna Canthin näytelmät ovat melko helppo tutustumiskeino näytelmäkirjallisuuteen.

Arvosana: ★★★★