Hallie Rubenhold - Viisi: Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit

 Viisi: Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit 

(The Five: The Untold Lives of The Women Killed by Jack The Ripper, 2019)

2020, Atena

11h 41min, kuunneltu äänikirjana

Sain tämän äänikirjan kuunneltua jo useampi viikko sitten, toukokuun lopulla, mutta minulla on ollut vaikeuksia kirjoittaa siitä. Luin kirjaa nimittäin melko kauan, joten olen jo unohtanut monia yksityiskohtia. Sen takia jouduinkin etsimään tähän arvosteluun mukaan netistä - tarkemmin sanottuna Wikipediasta, joka ei kylläkään ole paras tai luotettavin mahdollinen lähde - löytämiäni yksityiskohtia. Yleensä kuuntelen äänikirjoja esimerkiksi koulumatkoillani, mutta koska en ole ollut koulussa lähiopetuksessa maaliskuun alun jälkeen, ei kuunneltuja äänikirjatunteja ole kertynyt kovinkaan paljoa.

Hallie Rubenhold (s. 1971) on brittiläinen historioitsija ja kirjailija. Hän on kirjoittanut muitakin kirjoja, mutta Viisi - Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit on ensimmäinen häneltä suomennettu teos.

Viiltäjä-Jackin tapaus on aina kiinnostanut minua kovasti ja olen muutenkin kiinnostunut kriminaalipsykologiasta sekä kuolinsyytutkinnasta. En vain juurikaan lue tätä aihepiiriä käsitteleviä kirjoja. Viiltäjä-Jack on varmasti monille tuttu, Lontoon Whitechapelin köyhässä kaupunginosassa 1880-luvun lopulla toiminut sarjamurhaaja, jonka henkilöllisyydestä ei vieläkään ole täyttä varmuutta. Hänellä kuitenkin oli viisi varmaa uhria ja heistä tämä kirja kertoo. Kirjassa painotetaankin jo heti alussa, ettei tarkoitus olekaan selvittää Viiltäjä-Jackin henkilöllisyyttä, vaan pikemminkin tutustua hänen uhreihinsa sekä heidän taustoihinsa. 

Viiltäjä-Jackin viisi varmaa uhria ovat Mary Ann Nichols, Annie Chapman, Elizabeth Stride, Catherine Eddowes ja Mary Jane Kelly. Kaikki uhrit oli murhattu pimeän aikaan. Tunnusmerkkinä Viiltä-Jackille uhrien kaulat oli viilletty auki ja alavatsaa silvottu sekä joitain elimiä viety. Murhat muuttuivat raa'emmiksi jokaisen naisen kohdalla, mutta Stride oli ainut, jonka alavatsaa ei oltu silvottu. Onkin epäilty, että murhaaja mahdollisesti keskeytettiin. Kaikkia uhreja tuntui yhdistävän huono elämäntilanne ja epäonni: kariutuneet rakkaussuhteet, sairaudet, alkoholismi sekä köyhyys, joka ajoi uhrit harjoittamaan prostituutiota. Uhrit myös asuivat majoituksessa, jossa yösijan sai maksua vastaan. 1880-luvun alussa Flower and Dean Streetiä - kaksi uhreista asui tällä kadulla - väitettiin Lontoon vaarallisimmaksi paikaksi. Myös Whitechapelin yleinen asumistilanne oli huono, talot kehnosti rakennettuja ja ihmisiä ruuhkaksi asti. Oiva ympäristö siis rikollisuuden ja kulkutautien kukoistukselle.

Viktoriaaninen Lontoo on aikakautena ja miljöönä todella mielenkiintoinen ja kiehtova. Siksi olikin mukavaa, mutta toisaalta myös kurjaa lukea siihen aikaan sijoittuvaa kirjaa. Naisten asema oli huono: heidän tehtävänsä oli lähinnä synnyttää ja hoitaa lapsia sekä kotia. Ja lapsiahan syntyi paljon, sillä ehkäisystä tiedettiin huonosti, jos ollenkaan. Monet lapsista kuitenkin kuolivat nuorina kulkutauteihin. Miesten kohdalla esimerkiksi vieraissa käyminen oli paljon suotuisampaa, kun taas vaikkapa naisprostituoituja halveksittiin ja hävettiin, pidettiin likaisina. Viiltäjä-Jackin onkin väitetty murhanneen prostituoituja.

Kirja on mielenkiintoinen, mutta mitenkään erityisen koukuttava. On hyvä, että heti alussa tehdään selväksi, ettei tosiaan ole tarkoitus selvittää murhaajan henkilöllisyyttä. Olisin saattanut olettaa toisin, jos tätä ei olisi mainittu. Ymmärtääkseni Patricia Cornwelliltakin on ilmestynyt Viiltäjä-Jackin tapausta käsittelevä kirja, jonka nimessä väitetään, että tapaus olisi selvitetty (itse hieman epäilen). Epäiltyjähän on toki kertynyt monia ja murhaajan on uskottu olleen kirurgi ja parturi.  Totta kai siis Cornwellin kirjakin minua kiinnostaa ja varmasti luenkin sen jossain vaiheessa. 

Tämä teos pääsee Helmet 2020 -haasteessa kohtaan 17. Tutkijan kirjoittama kirja.

Arvosana: ★★★