Kaori Ekuni - Blink blink
Minullakin on lasissani persikkajuomaa (persikkajääteetä),
aivan kuten Mutsukillakin :D
aivan kuten Mutsukillakin :D
(Kira Kira Hikaru, 1991)
Bazar, 2006
183 sivua, kovakantinen, kirjastosta lainattu
"Siellä me olimme: purppuranpunainen mies ja Konin puu, homoaviomies ja alkoholistivaimo. Häilyimme kaikki yhdessä ikkunaruutujen kiiltävällä pinnalla."
En ollut koskaan aiemmin tästä kirjasta kuullut, kunnes törmäsin siihen muutamassa kirjablogissa etsiessäni lukuvinkkejä Pride-lukuhaastetta varten. On mukava välillä löytää kirjoja, joista ei entuudestaan tiedä kovinkaan paljoa. Pelkäsin, etten kerkeä tätä kirjaa kesäkuun aikana lukemaan, mutta onneksi kerkesin.
Blink blink kertoo tuoreesta avioparista, Mutsukista ja Shikosta. He ovat olleet naimisissa kymmenen päivää, mutta eivät ole vielä rakastelleet - eikä edes ole tarkoitus. Kyseessä on vanhempien painostuksesta solmittu kulissiavioliitto. Mutsuki on ammatiltaan lääkäri ja myös homoseksuaali. Hän tykkää siivota - esimerkiksi kirjoilla on hyllyssä tarkka järjestys - melko pakkomielteisesti ja hänellä on vakituinen poikaystävä, Kon. Shoko taas on henkisesti epävakaa tissuttelija ja ammatiltaan osa-aikainen italiankääntäjä, joka ei ole valmis minkäänlaiseen suhteeseen. Shokon lääkäri on sitä mieltä, ettei nainen ole alkoholisti tai kärsi minkäänlaisesta mielisairaudesta ja että tämän mieliala kohonisi nopeasti, jos hän esimerkiksi menisi naimisiin. Mutsuki ja Shoko haluavat kuitenkin elää omalla tavallaan, mutta huomaavat pian, että edes kulissiavioliitto ei ole täysin ongelmaton.
Eräänä päivänä Mutsukin äiti sitten tulee tapaamaan poikaansa hänen työpaikalleen. Äiti utelee aikeista hankkia lapsia ja vihjaa, että eräältä Mutsukin gynekologi-ystävältä voisi kysellä keinohedelmöityksestä. Äiti puhuu asiasta, kuin se olisi aivan arkinen ja tavallinen. Mutsuki mykistyy, mutta lupaa keskustella asiasta Shokon kanssa.
Tämä keinohedelmöitysasia ei koskaan johda minkäänlaisiin toimenpiteisiin ja kaksikko ei siis saa lasta. Mietin lukiessani, että miksei lasta yritetty hankkia perinteisin keinoin? Eiväthän Mutsukin vanhemmat tiedä avioparin suhteen oikeasta tilasta, joten olettavatko he automaattisesti, ettei lapsi vain ota tullakseen? Onko tässäkin kyse kulttuurista, jossa seksistä ei juuri puhuta? Vai onko syy yksinkertaisesti se, että Mutsuki on homoseksuaali?
Kirjan lähtöasetelma on mielenkiintoinen. Järjestetyt avioliitot ovat (ainakin joskus olleet ja ovat varmasti vieläkin jossain) Aasiassa melko yleisiä ja homoseksuaalisuus taas tabu. Tässä kirjassa on kaksi erilaista ihmistä, jotka tietystä velvollisuuden tunnosta menevät naimisiin. Ja kyllähän nyt Mutsuki lääkärinä on haluttua sorttia miesmarkkinoilla - ainakin Shokon vanhempien mielestä, jotka alunperinkin kaksikon ensitapaamisen järjestivät. Onhan lääkäreillä kuitenkin hyvä palkka, mutta myös arvostettu asema. Mutsuki on paljon tasapainoisempi kuin Shoko, joka saa itkukohtauksia kuin tyhjästä ja syyttää sitten Mutsukia. Hän myös tuntuu olevan kovin riippuvainen Mutsukista ja ahdistuu sekä tuntee itsensä yksinäiseksi, jos tämä ei ole paikalla. Hän esimerkiksi suutahtaa, kun Mutsuki ottaa puheeksi rakastajat. Toisaalta niinhän mieleltään epävakaa ihminen usein taitaa toimia, epäjohdonmukaisesti ja arvaamattomasti. Mutta kyllä Shokon kiukuttelut välillä silti kävivät hermoille, pakko myöntää.
Kirjoistyyli on korutonta ja luvut lyhyitä, joten sivut kääntyvät nopeasti. Jotenkin minusta tuntuu - todella vähäisen lukukokemukseni perusteella - että korealaisissa ja japanilaisissa kirjoissa tuollainen eleetön kirjoitustyyli on tyypillistä. Liekkö sitten sekin kulttuurijuttu, vai mikä. Mutta ehkäpä juurikin tuo kirjoitustyyli piti minut osittain hieman etäällä tarinasta. Tuntuu, että jokainen luku on vain pieni hetki avioparin elämässä, pieni välähdys, josta siirrytään nopeasti jo seuraavaan. Ympäristön tai asioiden kuvailua ei ihan hirveästi loppujen lopuksi ole, vaikka toki japanilaishenkisyys välittyy kirjan sivuilta. Kirjassa kuvataan aika pitkälti henkilöiden jokapäiväistä arkielämää sekä sitä, miten heidän erikoinen suhteensa etenee.
Joka toinen luku on kirjoitettu Mutsukin ja joka toinen Shokon näkökulmasta. Tämä tuo hahmoja hiljalleen hieman lähemmäksi lukijaa, kun heidän molempien pään sisään pääsee. Eli ongelmakseni ei muodostunut hahmojen etäisyys, vaan kirjoitustyyli. Kirja on lyhyt, mikä taas ehkä aiheutti minulle sen, että luin kirjan ilman, että jäin sen kummemmin pohtimaan mitään. Ja no, eipä se kovin suuria tuntemuksia edes herättänyt.
Kaori Ekuni sanoo kirjansa jälkisanoissa, että "Tämän kirjan on tarkoitus olla yksinkertainen rakkaustarina. Se kertoo rakastumisesta ja toisen ihmisen ymmärtämisestä. Uskon, että jokainen ihminen on pohjimmiltaan yksin ja yksinäinen." Ja mielestäni tämä kuvaa kirjaa melko hyvin. Shoko tuntee Mutsukia kohtaan ehkä enemmän kuin alunperin oli tarkoitus - ja tulee ihmeellisen hyvin toimeen myös Konin kanssa - ja Mutsuki taas koettaa ymmärtää Shokon itkukohtauksia sekä äkillisiä mielialan vaihteluita. Minun on välillä vaikeaa pukea ajatuksiani sanoiksi tai tekstiksi, joten on hyvä, että kirjailija itse tiivistää tämän kirjan keskeisen idean noin selkeästi.
En lue kovin paljoa aasialaista kirjallisuutta, vaikka haluaisinkin. Ilmeisesti Kaori Ekunilta ei ole suomennettu muita teoksia, enkä tiedä, tarttuisinko niihin, jos suomennettaisiin. Ehkä tarttuisinkin, jos kaipaisin kepeähköä ja nopeaa luettavaa, jossa kuitenkin on seassa vakavampiakin teemoja. Tämä kirja jäi minulle kuitenkin vain kädenlämpöiseksi lukukokemukseksi, joka luultavasti unohtuu melko pian. Mutta ihan hyvä välipalakirja.
Tällä kirjalla saan taas uuden merkinnän Helmet 2020 -lukuhaasteeseen. Kirja menee kohtaan 29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva. Tämän on myös tarkoitus olla osa kesäkuun Pride-lukukuukautta.
Eräänä päivänä Mutsukin äiti sitten tulee tapaamaan poikaansa hänen työpaikalleen. Äiti utelee aikeista hankkia lapsia ja vihjaa, että eräältä Mutsukin gynekologi-ystävältä voisi kysellä keinohedelmöityksestä. Äiti puhuu asiasta, kuin se olisi aivan arkinen ja tavallinen. Mutsuki mykistyy, mutta lupaa keskustella asiasta Shokon kanssa.
Tämä keinohedelmöitysasia ei koskaan johda minkäänlaisiin toimenpiteisiin ja kaksikko ei siis saa lasta. Mietin lukiessani, että miksei lasta yritetty hankkia perinteisin keinoin? Eiväthän Mutsukin vanhemmat tiedä avioparin suhteen oikeasta tilasta, joten olettavatko he automaattisesti, ettei lapsi vain ota tullakseen? Onko tässäkin kyse kulttuurista, jossa seksistä ei juuri puhuta? Vai onko syy yksinkertaisesti se, että Mutsuki on homoseksuaali?
Kirjan lähtöasetelma on mielenkiintoinen. Järjestetyt avioliitot ovat (ainakin joskus olleet ja ovat varmasti vieläkin jossain) Aasiassa melko yleisiä ja homoseksuaalisuus taas tabu. Tässä kirjassa on kaksi erilaista ihmistä, jotka tietystä velvollisuuden tunnosta menevät naimisiin. Ja kyllähän nyt Mutsuki lääkärinä on haluttua sorttia miesmarkkinoilla - ainakin Shokon vanhempien mielestä, jotka alunperinkin kaksikon ensitapaamisen järjestivät. Onhan lääkäreillä kuitenkin hyvä palkka, mutta myös arvostettu asema. Mutsuki on paljon tasapainoisempi kuin Shoko, joka saa itkukohtauksia kuin tyhjästä ja syyttää sitten Mutsukia. Hän myös tuntuu olevan kovin riippuvainen Mutsukista ja ahdistuu sekä tuntee itsensä yksinäiseksi, jos tämä ei ole paikalla. Hän esimerkiksi suutahtaa, kun Mutsuki ottaa puheeksi rakastajat. Toisaalta niinhän mieleltään epävakaa ihminen usein taitaa toimia, epäjohdonmukaisesti ja arvaamattomasti. Mutta kyllä Shokon kiukuttelut välillä silti kävivät hermoille, pakko myöntää.
"Meidän avioliittomme toimi mainiosti. Emme odottaneet liikoja, emme toivoneet liikoja. Emme menettäneet mitään, ei ollut mitään pelättävää. Kuin syleilisi vettä."
Kirjoistyyli on korutonta ja luvut lyhyitä, joten sivut kääntyvät nopeasti. Jotenkin minusta tuntuu - todella vähäisen lukukokemukseni perusteella - että korealaisissa ja japanilaisissa kirjoissa tuollainen eleetön kirjoitustyyli on tyypillistä. Liekkö sitten sekin kulttuurijuttu, vai mikä. Mutta ehkäpä juurikin tuo kirjoitustyyli piti minut osittain hieman etäällä tarinasta. Tuntuu, että jokainen luku on vain pieni hetki avioparin elämässä, pieni välähdys, josta siirrytään nopeasti jo seuraavaan. Ympäristön tai asioiden kuvailua ei ihan hirveästi loppujen lopuksi ole, vaikka toki japanilaishenkisyys välittyy kirjan sivuilta. Kirjassa kuvataan aika pitkälti henkilöiden jokapäiväistä arkielämää sekä sitä, miten heidän erikoinen suhteensa etenee.
Joka toinen luku on kirjoitettu Mutsukin ja joka toinen Shokon näkökulmasta. Tämä tuo hahmoja hiljalleen hieman lähemmäksi lukijaa, kun heidän molempien pään sisään pääsee. Eli ongelmakseni ei muodostunut hahmojen etäisyys, vaan kirjoitustyyli. Kirja on lyhyt, mikä taas ehkä aiheutti minulle sen, että luin kirjan ilman, että jäin sen kummemmin pohtimaan mitään. Ja no, eipä se kovin suuria tuntemuksia edes herättänyt.
Kaori Ekuni sanoo kirjansa jälkisanoissa, että "Tämän kirjan on tarkoitus olla yksinkertainen rakkaustarina. Se kertoo rakastumisesta ja toisen ihmisen ymmärtämisestä. Uskon, että jokainen ihminen on pohjimmiltaan yksin ja yksinäinen." Ja mielestäni tämä kuvaa kirjaa melko hyvin. Shoko tuntee Mutsukia kohtaan ehkä enemmän kuin alunperin oli tarkoitus - ja tulee ihmeellisen hyvin toimeen myös Konin kanssa - ja Mutsuki taas koettaa ymmärtää Shokon itkukohtauksia sekä äkillisiä mielialan vaihteluita. Minun on välillä vaikeaa pukea ajatuksiani sanoiksi tai tekstiksi, joten on hyvä, että kirjailija itse tiivistää tämän kirjan keskeisen idean noin selkeästi.
En lue kovin paljoa aasialaista kirjallisuutta, vaikka haluaisinkin. Ilmeisesti Kaori Ekunilta ei ole suomennettu muita teoksia, enkä tiedä, tarttuisinko niihin, jos suomennettaisiin. Ehkä tarttuisinkin, jos kaipaisin kepeähköä ja nopeaa luettavaa, jossa kuitenkin on seassa vakavampiakin teemoja. Tämä kirja jäi minulle kuitenkin vain kädenlämpöiseksi lukukokemukseksi, joka luultavasti unohtuu melko pian. Mutta ihan hyvä välipalakirja.
Tällä kirjalla saan taas uuden merkinnän Helmet 2020 -lukuhaasteeseen. Kirja menee kohtaan 29. Japaniin liittyvä kirja tai sarjakuva. Tämän on myös tarkoitus olla osa kesäkuun Pride-lukukuukautta.
Arvosana: ★★★
Kommentit
Lähetä kommentti