Tom of Finland - Sarja kuvia

 

Sarja kuvia

(LIKE, 2014)

127 sivua, pehmeäkantinen, kirjastosta lainattu 

Tom of Finland eli Touko Laaksonen (1920-1991) oli suomalainen kuvataiteilija ja sarjakuvapiirtäjä, joka tuli tunnetuksi homoeroottisista sarjakuvistaan. Niiden hahmoina esiintyy mm. merimiehiä, tukkijätkiä sekä nahka-asuisia miehiä. Tom of Finland on peitenimi, jota Laaksonen käytti piirtäessään yhdysvaltalaiseen homoille suunnattuun kehonrakentajalehteen. Esimerkiksi Freddie Mercury otti piirroksista inspiraatiota ulkonäköönsä ja itse voin ainakin tämän yhdennäköisyyden aika selkeästi nähdä. Touko ei koskaan paljastanut seksuaalista suuntautumistaan kenellekään, siskoaan lukuunottamatta.

Sarja kuvia on kokoelma Laaksosen ikonisia sarjakuvia ja sisältää myös runsaasti ennen julkaisematonta materiaalia. Olen nähnyt vuonna 2017 ilmestyneen Tom of Finland -elokuvan ja se oli mielestäni ihan ok. On kuitenkin hieman hassua, että en jotenkin osannut odottaa, että kokoelman sarjakuvat ovat oikeasti homoeroottisia. Kai minulla sitten oli vain hieman siloiteltu kuva Laaksosen taiteesta, kun olin nähnyt sitä lähinnä petivaatteissa sekä patalapuissa. Laaksonen itse on myös myöntänyt suoraan, että kyse on pornografiasta.

Piirrostyyli on taidokasta ja persoonallista. Varmasti lähes jokainen osaa yhdistää kuvat niiden tekijään, jos sattuu kuviin jossain törmäämään. Miehistä on tehty maskuliinisia, mikä on ilmeisesti ollut tarkoituskin. Ja onhan Laaksosen tuotanto vaikuttanut merkittävästi 1900-luvun lopun homokulttuuriin. Mielestäni on hyvä tuoda esille sitä, etteivät kaikki homomiehet ole neitimäisiä, kuten yleinen stereotypia ja mielikuva vieläkin usein antaa valitettavasti ymmärtää. Moni sarjakuvan miehistä näyttää kuitenkin vähän liiankin samalta ja välillä minulla oli vaikeuksia erottaa, että kuka on kuka.

Varsinaista juontahan sarjakuvissa ei ole. Ne ovat lyhyitä, muutaman sivun mittaisia sarjakuvia miehistä, jotka kohtaavat yleensä sattumalta ja toteuttavat omia himojaan. Miehet harrastavat kuvissa seksiä ja mitään ei ole jätetty arvailujen varaan. Ihan herkimmille tai kovin nuorille en tätä sarjakuvaa siis ehkä menisi suosittelemaan. Asiat nimittäin kerrotaan ja näytetään suoraan, yhtään kaunistelematta, mikä on vaihteeksi ihan mukavaa (alkuhämmästyksen jälkeen).

Sarjakuvan tekstit ovat huumorilla höystettyjä ja niissä käytetään ronskia kieltä. Esipuheessa kerrotaan, että repliikkejä saatetaan pitää karkeina, mutta on syytä muistaa, että kyse on fantasiasta ja roolileikistä. Roolileikit myös selittävät käskytykseltä kuulostavan puhetyylin sekä niin sanotut raiskauskohtaukset, jotka aluksi herättivät minussa hieman ihmetystä.

Tämä sarjakuva ei oikeastaan herätä kovin suuria tunteita suuntaan tai toiseen. Kyllähän sen luki, mutta ei se elämääni mullistanut. Loppujen lopuksi sarjakuvat olivat melko samankaltaisia ja alkoivat toistaa itseään. Toki täytyy arvostaa Touko Laaksosta sekä hänen elämäntyötään.

Tällä sarjakuvalla osallistun kesäkuun Pride-lukuhaasteeseen.

Arvosana: ★★★