Sini Helminen - Veden vallassa

Veden vallassa

(Myllylahti, 2018)

239 sivua, kovakantinen, kirjastosta

Luin Elina Pitkäkankaan Kuuran sekä Sini Helmisen Kaarnan kätkössä -kirjan peräkkäin syksyllä vuonna 2018. Molemmat kirjat olivat melko uusia ja kirjailijat itselleni tuntemattomia. Heidän esikoisteoksensa kiinnostivat kovasti. Myös kauniit ja saman tekijän tekemät, tyyliltään samankaltaiset kannet herättivät mielenkiinnon. Kannattaa muuten käydä tutustumassa kirjailijoiden yhteiseen Youtube-kanavaan.

Valitettavasti matkani Helmisen Väkiveriset-kirjasarjan kanssa on kuitenkin ollut melkoisen epätasainen. Ensimmäinen osa, Kaarnan kätkössä, oli ihan hyvä kirja, persoonallinen ja erilainen. Mutta jotain siitä jäi vain puuttumaan, enkä ollut täysin myyty. Toinen osa, Kiven sisässä, alkoi puolestaan todella takkuisesti. Harkitsin jopa - tavoistani poiketen - jättäväni kirjan kesken, kun tuntui, ettei mitään vain tapahdu, eikä minua kiinnosta tarpeeksi. Mutta sitten, melko yllättäen, huomasin olevani koukussa ja luin vimmaisesti eteenpäin. Ja lukukokemus on vain parantunut mielessäni sitä mukaa, kun lukemisesta on kulunut enemmän aikaa. Jos toinen osa olisi ollut alusta asti hyvä, olisin antanut kirjalle helposti 4 tähteä. Odotuin Veden vallassa -kirjan lukemista siis toiveikkaasti, mutta samaan aikaan pelkäsin, että joudun pettymään. Ja voin jo nyt sanoa, että pelko osui valitettavasti oikeaan.

Mari on yläasteikäinen tyttö, jonka äiti on kadonnut vuosia sitten. Isä taas on höyrähtänyt uskomaan Kalevalan kummajaisiin. Jessika on Marin lapsuudenajan bestis, mutta nyt Jessi jengeineen lähinnä kiusaa Maria ja aiheuttaa hänelle pahaa mieltä kaikin mahdollisin keinoin. Mari itse on ujo ja pyrkii olemaan mahdollisimman näkymätön. Hänellä on taipumusta esimerkiksi punastumiseen ja sekös Jessikaa jengeineen vain innostaa entisestään. Kaiken lisäksi pelonväreitä aiheuttaa myös yläkoulun nurkilla norkoileva vieras nuorukainen, jolla on vihreä tukka ja häiritsevä katse.

Eräänä päivänä ollessaan kylvyssä Mari löytää ihostaan sileän suomun ja tämä saa hänet tolaltaan. Naapurin kummallinen Tuulia-tyttö valottaa Marille maailmaa, jonka olemassaolosta Mari ei ole tiennyt ollenkaan. Isä varoittelee Maria menemästä järveen, mutta jokin vain kutsuu Maria aalloista.

Jaahas, samat ongelmat tämän kirjasarjan kanssa näyttävät jatkuvan. Ainakin omalta osaltani. En ole vakuuttunut... Aion lukea viimeisenkin osan, kun olen jo näin pitkälle päässyt, mutta koetan olla asettamatta sen suhteen enää hirveän korkeita odotuksia. 

 

Väkiveriset-sarja on siitä hyvä, että jokainen osa on itsenäinen ja niissä on eri päähenkilö. Yhdistäviäkin tekijöitä kuitenkin on, esimerkiksi sinipiika nimeltä Tuulia. Mutta - kyllä, nyt tulee se kuuluisa mutta - ehkä juuri tämä osien itsenäisyys on osa ongelmaa, ainakin minun kohdallani. Tuntuu, ettei mikään kirja ole kovin eheä ja hahmot jäävät etäisiksi. Kokonaisuus ei tunnu yhtenäiseltä. Kirjat ovat myös lyhyitä, joten näihin erilaisiin fantasiamaailmoihin hahmoineen ei ehkä päästä sisään tarpeeksi syvälle. Fantasiamaailma ja hahmot alkavat tulla tutuksi vasta kirjojen puolivälin tienoilla - ja kohta kirja jo päättyykin. Kirjasarja on kuitenkin edennyt jo kolmanteen osaan, joten mielestäni on ihan luonnollista odottaa jotain vähän enemmän.

 

Veden vallassa -kirjan alku on hieman... no, suoraan sanottuna tylsä. Se alkaa melko samantyylisesti kuin aiemmat osat. Mutta minä vain en henkilökohtaisesti ole kovin kiinnostunut lukemaan montaa lukua siitä, miten päähenkilö syö aamupalaksi muroja ja lukee sanomalehden sarjakuvasivuja, menee kouluun Jessikan ja muiden kiusattavaksi ja tulee iltapäivällä kotiin katsomaan tuppisuista isäänsä, joka ei ole tainnut koskaan kunnolla päästä yli puolisonsa katoamisesta. En nyt sanoisi, että tapahtumat etenevät hitaasti, sillä kyllähän fantasiakirjoissa täytyy pohjustaa esimerkiksi hahmoja. Mutta kirjan alku ei vain koukuttanut.

Myöskään Mari hahmona ei erityisemmin liikuttanut minua, enemmänkin hän ärsytti anteeksi kun oon olemassa ja sori kun oon syntynyt-luonteellaan. On toki ihan hyvä, että välillä on myös niitä ujoja ja naiiveja hahmoja, jotka eivät uskalla sanoa vastaan ja tekevät typeriä päätöksiä miettimättä seurauksia sen pidemmälle. Ja no, kuka yläasteikäinen nyt osaisi vielä tehdä kovin fiksuja päätöksiä. Mutta minua Marin punastelu alkoi jossain vaiheessa ärsyttämään. Välillä teki mieli ravistella häntä ja sanoa, että ryhdistäytyisitkö nyt edes vähäsen, etkä alistuisi vain koko ajan. Ja ei, en nyt väitä, että koulukiusaaminen olisi oikein (eihän se koskaan ole) ja että ujot ja hiljaiset tyypit ansaitsevat kiusaamisensa. Kiusaaminen on aina väärin, sitä ei ansaitse kukaan ja Jessika jengeineen ovat idiootteja. Onneksi kirjan loppua kohden on havaittavissa Marissa hieman hahmokehitystä.

 

Myös kirjan puhekielisyys osoittautui yhdeksi ongelmaksi. En yleisestikään ole puhekielen suurin ystävä kirjallisuudessa. Ja tässäkin kirjassa se minua häiritsi, etenkin kun hahmojen puhekieli on niin vahvaa. Se vain korostaa sitä, että hahmot ovat todellakin teini-ikäisiä ja heillä on teini-ikäisten ongelmat.

Kirjassa on oikeastaan vain yksi ainoa kohta, joka sai suuni loksahtamaan auki. Hetkisen piti sulatella tapahtunutta, mutta melko nopeasti pääsin yllätyksestäni yli. Olin jo osannut aavistaa ja arvailla jotain sen suuntaista, mutta yllätyin silti. Se on ihan positiivista kyllä. Pidän myös siitä, että Marin kuukautisten alkaminen kuvataan hyvin konkreettisesti, eikä asiasta tehdä tabua. Tähän pystyin itse naisena samaistumaan.

Kokonaisuudessaan  Veden vallassa on jotenkin epäuskottava, jos nyt fantasiakirjasta voi näin edes sanoa. Ei jotenkin tuntunut siltä, että luen fantasiakirjaa. Ja kun näitä fantasiaelementtejä sitten alkaa tulla, niin ovathan ne persoonallisia - mutta samalla jotenkin päälle liimatun oloisia. Ei tule sellaista tarinan imua, sellaista wau!-efektiä, vaan sitä lähinnä lukee eteenpäin silkan lukemisen takia. Ja tämähän ei ole kovin hyvä merkki.

 

Tästä kirjasta jäi kyltymätön olo. Se ei ollut varsinaisesti huono, mutta ei se kyllä ollut erityisen hyväkään. Vedenalainen maailma on toki kaunis ja kiinnostava - mutta ei tarpeeksi vetävä. Harmi. Pidän Väkiveriset-kirjasarjan persoonallisuudesta ja ideasta, toteutus vain on mielestäni hieman epäonnistunut ja epätasainen.

 

Helmet 2020 -lukuhaasteessa Veden vallassa pääsee kohtaan 34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana. 

Arvosana: ★★★

 

Luettu muualla:
Oksan hyllyltä
Yöpöydän kirjat
Lukijan roolissa
Kirsin kirjanurkka