Mads Peder Nordbo - Tyttö ilman ihoa

Tyttö ilman ihoa

(Pigen uden hud, 2017)

LIKE, 2018 

349 sivua, kovakantinen, kirjastosta lainattu

Enpä muista koskaan lukeneeni Grönlantiin sijoittuvaa kirjaa. No, nyt luin. Ja vieläpä varsin hyvän sellaisen. Tyttö ilman ihoa aloittaa jäisiin ja kylmiin maisemiin sijoittuvan trilogian (tai en ainakaan ole mistään löytänyt tietoa, että sarjassa olisi muita kirjoja). Ilmeisesti jokainen kirja on oma itsenäinen tapauksensa, mutta niissä on sama päähenkilö, Matthew Cave.

Matthew Cave on toimittaja, joka on vastikään menettänyt vaimonsa ja syntymättömän lapsensa auto-onnettomuudessa. Hän on uuden alun toivossa muuttanut pari kuukautta sitten Tanskasta Grönlannin Nuukiin. Aika tavallinen lähtöasetelma pohjoismaihin sijoittuvalle trillerille siis. Mutta sitten kuvioihin ilmestyy jäätiköltä löytynyt jäämuumio, josta kaavaillaan jymyjuttua lehteen, jossa Matthew työskentelee. Asiat saavat kuitenkin karmean käänteen, kun selittämättömät ja hyvinkin veriset väkivallanteot vievät Matthewin huomion ja jymyjuttu saa odottaa. Lisäksi pakkaa sekoittamaan ilmestyy salaperäinen Tuparnaaq, tatuoitu metsästäjätär, joka on istunut 12 vuotta vankilassa syytettynä isänsä murhasta.

Aloitin lukemaan tätä kirjaa siinä toivossa, että se imaisi mukaansa ja estäisi minua vajoamasta lukujumiin. No, täytyy sanoa, että aluksi olin vähän huolissani. Noin ensimmäiset 50 sivua olivat vähän tahmeaa luettavaa, toki minulla nyt yleensäkin on kirjojen aloituksissa aina hieman vaikeuksia. Jo prologi on kuitenkin jännittävä ja ensimmäinen murhahan tapahtuu sen aikana, eivätkä ruumiit tosiaankaan lopu siihen. Ei vain silti ihan heti lähtenyt. Jos olet kovin herkkävatsainen tai järkytyt muuten vain helposti, niin suosittelisin ehkä skippaamaan tämän kirjan. Ja siitä puheen ollen: en suosittele lukemaan tätä kirjaa ruokaillessa. En itse ihan pienestä säikähdä, mutta kummasti nuo ällöttävän yksityiskohtaiset kuvaukset murhista sattuivat juuri siihen hetkeen, kun olin syömässä... 

Kirja on jaettu useisiin eri osiin. Jokainen osa on nimetty ja nimien alla on lisäksi jokin grönlanninkielellä(?) kirjoitettu sana. Luulin, että kyseessä on jokin koodi, joka selviää kirjan lopussa, mutta ilmeisesti näin ei ole. Kirjassa on myös useampi kertoja. Se on kerrottu sekä Matthewin, että vuosikymmeniä aiemmin poliisina työskennelleen - ja sittemmin kadonneen - Jakobin näkökulmasta, tosin yksikön 3. persoonassa. Matthewin osiot sijoittuvat nykyaikaan ja Jakobin osiot taas 1970-luvun alkuun. Samanlaisia raakoja murhiahan siis tapahtui jo  vuonna 1973, mutta niiden tekijää ei koskaan saatu kiinni. Lisäksi ovat vielä nuorten tyttöjen insesti- ja hyväksikäyttötapaukset, joihin Jakobin esimiehellä ei kuitenkaan ole (mukamas) aikaa, resursseja tai yksinkertaisesti edes kiinnostusta puuttua. Jakob kuitenkin on lähes varma siitä, että hyväksikäyttötapauksilla ja murhilla on jotain yhteyttä.

Jakob ja Matthew ovat molemmat inhimmillisiä hahmoja. He kumpikin haluavat, ettei enää yksikään nuori tyttö joudu raiskauksen kohteeksi ja ettei miesten raa'asti nyljettyjä ruumiita tule lisää. Epäilynähän siis on, että joku on niin sanotusti siivonnut nuoria tyttöjä raiskanneet miehet pois päiväjärjestyksestä. Jakob ja Matthew ovat myös valmiita tekemään tavoitteidensa ja oikeuden toteutumisen eteen isojakin uhrauksia - jopa oman työpaikkansa menettämisen uhalla.

Tuparnaaq taas... No, hän aiheutti minussa ristiriitaisia tuntemuksia. Hän on todella määrätietoinen nainen, jonka silmille ei hypitä. Hän vaikuttaa melkoiselta miestenvihaajalta - ja no, ei hän varsinaisesti taida muutenkaan pitää kovin monesta ihmisestä. Hän on myös hieman töykeä, jos näin voisi sanoa. Hän käy esimerkiksi Matthewin luona ollessaan suihkussa sekä jääkaapilla - aivan kuin hän ei voisi suorittaa näitä jokapäiväisiä toimia kotonaan. Ei Matthew pistä sitä pahakseen, mutta minusta tuo on vähän tahditonta. Eiväthän Matthew ja Tuparnaaq varsinaisesti mitään ystäviä ole, vaikka murhatapausten ja niiden tutkimusten takia viettävätkin aikaa yhdessä.

Syyllistä miesten murhien takana en kyllä arvannnut etukäteen - oikeastaan minulla ei ollut aavistustakaan. Tästä siis tietenkin plussaa, koska koen aina vähän pettyneeni, jos trillereissä tai dekkareissa arvaan murhaajan lähes välittömästi. Nyt saatan paljastaa pienen spoilerin, älä lue eteenpäin, jos et halua tietää mitään! Tuparnaaq on toki potentiaalinen syyllinen (siis poliisien mielestä), koska on juuri vapautunut vankilasta viruttuaan siellä 12 vuotta syytettynä murhasta. Minä en kuitenkaan epäillyt häntä oikeaksi syylliseksi kunnolla missään vaiheessa. Se olisi jotenkin ollut liian ilmiselvä ratkaisu. Uskon myös, että naisesta kuullaan vielä sarjan seuraavissakin osissa. Ja pahoin pelkään, että Tuparnaaqille ja Matthewille kehittyy jonkinlainen suhde. Nimenomaan pelkään, koska en välttämättä haluaisi, että niin kävisi. En suoraan sanottuna näe heitä minään täydellisenä parina. Ja nämä Nordbon trillerit toimisivat varmasti ilman mitään romanttisia suhteitakin.

Nyt voit jatkaa lukemista! Loppujen lopuksi - alun nihkeydestä huolimatta, joka sekin todennäköisesti johtui vain omasta mielentilastani - tämä osoittautui oikein hyväksi ja kiinnostavaksi trilogian aluksi. Uusia juonenkäänteitä ja koukkuja heitellään sopivasti mukaan, joten mieli tekee lukea eteenpäin. Luvut ovat myös sopivan lyhyitä, mistä pidän aina - näin kirja tuntuu etenevän sujuvasti. Jäinen Grönlanti on sijaintina ja tapahtumapaikkana kiinnostava sekä omalla tavallaan myös persoonallinen. Aion ehdottomasti lukea loputkin osat, tosin en ihan heti putkeen. Minulla on paha tapa aloittaa kirjasarjoja, mutta jättää ne kesken pitkäksi aikaa, tai jopa ainiaaksi. Mutta jospa saisin tämän trilogian edes vuoden loppuun mennessä luettua kokonaan, vaikkapa talven kylmyyden, pimeyden ja ankeuden keskellä. Se voisi olla realistinen tavoite. 

Tämä kirja pääsee Muumilaakson lukuhaasteessa kohtaan Haisuli: Lue kirja, jossa tapahtuu rikos. 

Arvosana: ★★★½