Joel Haahtela - Katoamispiste

Katoamispiste
(Otava, 2010)
160 sivua, kovakantinen, kirjastosta lainattu

Elenan luettani tunsin, että nyt ollaan jonkin potentiaalisen ja erityislaatuisen äärellä. En voi sanoa rakastuneeni Joel Haahtelan kirjoitustyyliin heti ensisilmäyksellä, mutta hänen kirjansa ovat juuri sopivia makupaloja. Mitenkään kovin juonivetoisia tai vauhdikkaita Haahtelan kirjat eivät ole - ainakaan näiden kahden lukemani perusteella - mutta mielestäni näitä kuuluukin  makustella rauhassa. Haahtelan kirjat pakottavat pysähtymään ja rauhoittumaan.

Nimettömäksi jäävä mieslääkäri, kirjan kertoja, tapaa sattumaltkadulla ranskalaisen Magda Roux-nimisen naisen, joka on tullut Suomeen etsimään kadonnutta ex-miestään. Johtolankana on vain Raija Siekkisen Häiriö maisemassa -kirjan ranskankielinen käännös. Sitten nainen katoaa varoittamatta hotellihuoneestaan ja asia jää vaivaamaan miestä. Hän haluaa auttaa Magdaa ex-miehen etsinnöissä, mutta mitä hän oikeastaan tietää tapaamastaan naisesta, tämän etsimästä miehestä tai Raija Siekkisestä? Kirja yhdistelee faktaa ja fiktiota.

Haahtelan kirjoitustyyli on runollista ja maalailevaa, lähtökohtaisesti siis sellaista, jolle en yleensä lämpene. Olen melko pitkälti juonivetoinen lukija, tai ainakin kaipaan kirjoihini juonikoukkuja ja toimintaa. Mutta jokin Haahtelan teoksissa vain on vaikuttanut ja kiinnostanut. Hänen kirjoissaan on unenomainen tunnelma, josta haluaa nautiskella rauhassa (tosin silti luin Katoamispisteen parissa päivässä). Molemmat lukemani Haahtelat ovat olleet myös hienovaraisen melankolisia, niistä on tullut jotenkin hieman kaihoisa olo ja kirjan tunnelmaan sekä tarinaan on halunnut jäädä hetkeksi vielä kansien sulkemisen jälkeenkin. Suurin osa kirjailijan kirjoista on melko lyhyitä ja sinänsä nopealukuisia, mutta niiden parissa voisi hyvin viettää vähän kauemminkin aikaa. 

En voinut olla ajattelematta kirjaa lukiessani, että miten paljon kirjassa on omaelämäkerrallisuutta. Tai no, jos ei suoraan omaelämäkerrallisuutta, niin ainakin yhteneväisyyksiä Joel Haahtelaan itseensä. Kirjan päähenkilö on lääkäri ja kirjailija, jonka kustantajana toimii Otava. Ja Haahtela itse on psykiatriaan erikoistunut kirjailija-lääkäri, jonka kirjat kustantaa Otava. Ilmeisesti Haahtela myös ihailee Siekkistä melkoisesti, mikä sekin näkyy selvästi Katoamispisteessä. 

Vaikka en itse koe, että juoni olisi kirjan pääosassa, niin Katoamispiste on silti mielestäni esimerkiksi Elenaa intensiivisempi ja no, juonikkaampi. Siinä yritetään selvittää kadonneen miehen arvoitusta, miehen jolle Häiriö maisemassa -teos on ilmeisesti ollut tavalla tai toisella merkityksellinen. Mutta kuka on tämä kadonnut Paul? Ja miten Raija Siekkinen liittyy tähän kaikkeen?

Tämän kirjan myötä heräsi mielenkiinto lukea Raija Siekkistä. Pidän siitä, kun näin tapahtuu lukiessani. Ja kai se myös kertoo siitä, että Haahtela on onnistunut teoksessaan. Itseasiassa eräällä taannoisella kirjastoreissulla lainasinkin Häiriö maisemassa -teoksen. Hieman kyllä pelottaa tarttua siihen, vaikka se onkin vain noin 160-sivuinen. 

Onneksi minulla on vielä monta Haahtelaa lukematta ja kokematta. Seuraavaksi voisin lukea ehkä Perhoskerääjän, koska olen sitä monta kertaa kirjastossa jo hipelöinyt ja meinannut lainatakin.

Helmet 2021 -lukuhaaste, kohta 43. Kirjassa ei kerrota sen päähenkilön nimeä.

Arvosana: ★★★★

Luettu muualla:
P.S. Rakastan kirjoja
Kirjainten virrassa
Pihin naisen elämää