Ruta Sepetys - Harmaata valoa

Harmaata valoa
(Between Shades of Gray, 2011)
WSOY, 2011
Suomentanut Maria Lyytinen
354 sivua, kovakantinen, kirjastosta lainattu

 

Tänän Ruta Sepetyksen (s. 1967) teoksen olen halunnut jo jonkin aikaa lukea. Sepetys on liettualais-amerikkalainen kirjailija, joka kirjoittaa historiallista fiktiota. Harmaata valoa on toistaiseksi ainoa Sepetyksen kirja, joka on käännetty suomeksi, mutta englanniksi kirjailijalta on ilmestynyt muutama muukin teos. Saan kirjasomea selaillessani liian paljon lukuvinkkejä ja eräs suosikkitubettajani ulkomaalaisesta kirjatubesta antoikin minulle viimein innostuksen lukea tämä kirja. Hän piti kirjasta kovasti, minule kirja jäi sen sijaan hieman valjuksi. Lukukokemukseeni saattaa toki vaikuttaa sekin, että luin kirjaa ollessani työharjoittelussa eri kaupungissa ja olin stressaantunut sekä jännittynyt. Vakavammasta aiheesta kertovan kirjan lukeminen ei siis oikein ottanut aluksi tuulta alleen, kun tuntui, etten pysty keskittymään mihinkään ja harjoittelupäivieni jälkeen käytän aikani lähinnä kotiin ikävöiden... :D

"Toisinaan ystävällisyyttä osoitetaan kömpelösti. Mutta se on kömpelyydessään paljon vilpittömämpää kuin niiden hienostuneiden herrojen elkeet, joista kirjoissa kerrotaan."

Neuvostoliiton salainen poliisi jyskyttää ovelle 14. kesäkuuta 1941 ja antaa kaksikymmentä minuuttia aikaa pakata. 15-vuotias liettualainen Lina on haaveillut taidekoulusta, hänen pikkuveljensä Jonas ja äiti Jelena pakotetaan yötä vasten junaan kohti tuntematonta. On tärkeää pysytellä yhdessä, sillä perheen isä, joka on vangittu toisaalla, on jo matkalla kuolemanleirille. 

 

Nöyryyttävä ja uuvuttava, viikkoja kestävä matka jatkuu Uralvuorten halki kaukaisen Siperian tundrille. Työleirillä eläminen on epäinhimmillisen raskasta. Lina ja hänen kohtalontoverinsa taistelevat silti, sillä henki, järki ja arvokkuuden rippeet täytyy säilyttää keinolla millä hyvänsä. Lina takertuu ruostuneisiin unelmiinsa ja taltioi salaa näkemäänsä, jotta hän voisi jonain päivänä kertoa tuhansien karkotettujen tarinan. Romaani perustuu tosikertomukseen kirjailijan isosedän vaiheista Baltian neuvostomiehityksen aikana.

"Aseenpiippu edessäni ajauduin toivomaan kaikenlaista ja annoin itseni uneksia sydämeni pohjasta. Komorov luuli kiduttavansa meitä. Mutta me pakenimme sisäiseen tyyneyteemme. Sieltä me ammensimme voimaa."

Kirja käsittelee tärkeää ja koskettavaa, mutta itselleni hieman vierasta aihetta. Olen tähän asti lukenut lähinnä maailmansotia sekä natsi-Saksaa käsittelevää historiallista fiktiota, joten niiden joukossa Ruta Sepetyksen teos on mukavaa vaihtelua. Tai no, mukava ei taas ole ehkä aivan oikea sana tästä kirjassa puhuttaessa.

 

On järkyttävää, mitä kaikkea Lina ja hänen äitinsä sekä pikkuveljensä joutuvat kokemaan. Heitä pidetään nälässä ja kylmissään, kidutetaan ja pistetään pakkotöihin aliravittuina ja heikkokuntoisina. Ihmisarvoa ja ihmisoikeuksia poljetaan aivan pohjamutiin ja elinolosuhteet ovat todella huonot. Kulkutaudit ja loiset jylläävät ja heikommat kuolevat tai tapetaan. Hengestään voi päästä milloin tahansa ja jotkut toivovatkin kuolemaa.

 

Harmaata valoa on hyvä kirja, mutta jätti minut silti hieman kylmäksi. Ehkä olisin pitänyt siitä enemmän, jos olisin lukenut sen jonain toisena ajankohtana. Pienestä etäisyyden tunteesta huolimatta kiinnyin kyllä kirjan hahmoihin ja toivoin heidän selviytyvän. Lina näkee ja kokee aivan kamalia asioita, sellaisia joita 15-vuotiaan tai edes aikuisen ihmisen ei tulisi koskaan joutua kokemaan. Ja silti hän jaksaa uskoa, toivoa että pääsee kotiin ja isänsä luokse. Siinä missä ihmiset kykenevär hirvittäviin julmuuksiin, niin he kykenevät pakon edessä myös selviytymään ja sopeutumaan monenlaisiin oloihin. Hahmojen epäinhimmillinen kohtelu sai vereni kiehumaan ja mietin monta kertaa, että miten tällaista on voinut edes olla - ja saattaa olla jossain vielä tänäkin päivänä.

 

Kirjan lukemisessa meni vähän yli viikko. Aiempien lukemieni historiallisten romaanien - joita en siis ole lukenut mitenkään hirvittävän paljoa - kohdalla olen kyllä todennut, että tämän tyyppiset romaanit ovat usein paksuja ja muutenkin tietyssä mielessä raskaita, eikä niitä ihan yhdessä illassa luetakaan.  Ja eihän tämä nyt muutenkaan mitään kevyttä aivot narikkaan-iltalukemista ole. Se herättää ajatuksia ja tunteita, mikä on siis hyvä asia. Luvut ovat lyhyitä, joten kirja etenee siinä mielessä sujuvasti ja nopeasti. Yleensä minulla vain kesti hetkisen, että pääsin lukufiilikseen sisälle.

 

Suurin osa kirjasta on kirjoitettu tapahtumista nykyhetkellä, mutta joukossa on myös lyhyitä kuvauksia menneisyydestä, kun kaikki oli vielä hyvin. Aluksi meni hetki, että ymmärsin näiden pätkien sijoittuvan eri aikaan. Asiat kerrotaan rehellisesti, kaunistelematta tai siloittelematta. Ja niin ne pitää kertoakin tällaisissa kirjoissa. Ehkä juuri tuo rehellisyys on lopulta se, mikä vetoaa lukijan tunteisiin. Mutta ei, tämäkään ei ollut sellainen kirja, jonka parissa olisin vuodattanut kyyneleitä.

Viimeksi eilen törmäsin tähän kirjaan kirjaston nuortenosastolla. En koe, että Harmaata valoa olisi liian rankkaa luettavaa nuorille, ja uskon, että se sopii hyvin myös aikuisempaan makuun. Se ei ole liian nuortenkirjamainen.

 

Kirja pääsee Helmet 2021 -lukuhaasteessa kohtaan 3. Historiallinen romaani. Minusta tuntuu, että unohdan välillä merkitä kirjapostauksiini lukuhaasteeseen luetut kirjat, mutta onneksi ne löytyvät blogin yläpalkista.

Kirjallisessa maailmanvalloituksessa - jonka olemassaolon olen tainnut vähän unohtaa - saan tällä kirjalla Liettuan valloitettua.

 

Arvosana: ★★★½

 

Luettu muualla:
Notko, se lukeva peikko
Sheferijm! - Ajatuksia kirjoista
Nenä kirjassa
Kirjoihin kadonnut
Rakkaudesta kirjoihin