Jason Reynolds - Minuutin mittainen ikuisuus
(Long Way Down, 2017)
Otava, 2021
Suomentanut Niko Toiskallio
317 sivua, kovakantinen, kirjastosta lainattu
Jason Reynolds (s. 1983) on amerikkalainen kirjailija, joka kirjoittaa nuorille aikuisille suunnattuja romaaneja sekä runoutta. Minuutin mittainen ikuisuus on säeromaani, joka on saanut inspiraationsa kirjailijan omista kokemuksista. Hänen ystävänsä murhattiin, kun hän oli 19-vuotias. Reynolds on kertonut, että ystävänsä murhan jälkeen hän ja hänen ystävänsä suunnittelivat kostoa, mutta eivät koskaan toteuttaneet aikomuksiaan.
15-vuotias Will on matkalla kostamaan veljensä Shawnin murhan. Asekin on hankittu ja koston ja Willin välissä on enää seitsemän kerroksen hissimatka. Will uskoo tietävänsä syyllisen, hänet joka saa nyt maksaa Shawnin kuolemasta hengellään. Seuraavan kuudenkymmenen sekunnin aikana hississä kohdatut ihmiset herättävät lisää kysymyksiä.
Tästä kirjasta on pöhisty paljon kirjasomessa, jo ennen kuin se suomennettiin. Ja minäkin taidan olla tämän pöhinän taivuttelema, kun tämän kirjan kirjastosta varasin ja luin eräänä lauantaipäivänä. Kyllähän kirja on hyvä ja ajatuksia herättävä, mutta jäi silti jotenkin vähän etäiseksi.
Aluksi en oikein tiennyt, mitä mieltä olen kirjan ideasta - siis siitä, että tapahtumat sijoittuvat yhden pienen, noin minuutin mittaisen hissimatkan ajalle. Mietin, että saakohan sellaisesta lyhyestä ajasta kirjoitettua kokonaisen kirjan, edes säeromaanin muodossa. No, kyllä vain sai. Sitä mukaa, kun kirja eteni, tajusin, että tuo hissimatka-idea on melko kekseliäs ja jopa nerokas.
Kirjahan ei varsinaisesti ole sieltä kevyemmästä päästä. Siinä käsitellään aseväkivaltaa, sitä miten väkivalta synnyttää lisää väkivaltaa ja koston kierre on valmis. Jo lähtöasetelma varmasti herättää lukijoissa monenlaisia tuntemuksia, onhan tavallaan kyseessä eräänlainen moraalinen kysymys: voiko itselle läheisen ihmisen kuoleman kostaa samalla mitalla takaisin, ampumalla toisen ihmisen? Voiko oikeuden ottaa omiin käsiinsä?
Kun tämä hissimatka alas sitten alkaa, Will tapaa jokaisessa kerroksessa jonkun itselleen läheisen tai elämässään jollain tavalla merkittävän henkilön. Tai no, oikeastaan hän tapaa näiden ihmisten aaveita. Kaikki nämä ihmiset ovat kuolleet aseväkivallan seurauksena ja joukossa on esimerkiksi Willin oma isä sekä isän veli. Henkilöt saavat Willin ajattelemaan sitä, että onko hän oikeasti valmis kostamaan, valmis tappamaan ihmisen. Haluaako Will olla osa väkivallan kierrettä, joka tuntuu olevan hänen asuinaluellaan ihan arkipäivää?
Kirjan loppu on tulkinnanvarainen ja aiheutti minussa kylmiä väreitä (mikä tosin saattaa johtua myös siitä, että luin suurimman osan kirjasta sohvalla peiton alla maaten kylmässä olohuoneessani). Minuutin mittainen ikuisuus on kaiken kaikkiaan hyvä ja ajankohtaista aihetta käsittelevä nuortenkirja, jota suosittelisin myös aikuisille lukijoille.
Helmet 2021 -lukuhaasteessa kirja pääsee kohtaan 38. Kirja on käännetty hyvin. Kirjassa on anagrammeja ja uskoisin, että säeromaanin kääntäminen vaatii muutenkin ihan omanlaistaan kikkailua, joten se olkoon peruste tälle haastekohdalle. En siis voi yleisesti ottaa kantaa siihen, onko kirja käännetty erityisen hyvin vai ei.
Arvosana: ★★★★
Luettu muualla:
Tuijata. Kulttuuripohdintoja
Luetut.net
Siniset helmet
Kommentit
Lähetä kommentti