Ruth Ware - Lumimyrsky
398 sivua, kirjastosta lainattu
Olen lukenut Etelä-Englannissa asuvalta Ruth Warelta (s. 1977) aiemmin kaksi kirjaa, toisen englanniksi ja toisen suomeksi. In A Dark, Dark Wood (suom. Synkän metsän siimeksessä) oli ensimmäinen häneltä lukemani kirja ja ilmeisesti myös Waren esikoisromaani. Lukemisesta on aikaa jo muutama vuosi, mutta muistan, että en pitänyt kirjasta. Henkilöhahmot olivat ärsyttäviä, eikä loppuratkaisukaan tyydyttänyt, vaikka juoni, jossa pidetään polttarit lasitalossa (jonne siis näkee ulkoa hyvin selvästi) keskellä metsää kuulosti mielenkiintoiselta. Valhepeli (eng. The Lying Game) oli toinen Waren kirja, jonka luin - ja eipä sekään minua vielä aivan vakuuttanut. Oli se nyt jo vähän parempi ja siinä oli ihan kivaa tunnelmallisuutta, mutta se oli aika eri tyylinen kuin aiemmin lukemani. Enkä oikein tiedä, miksi kirja edes oli trilleri, koska erityisen jännittävä se ei ollut.
Lähtökohdat Ruth Waren kirjojen lukemiselle olivat omalla kohdallani siis hieman ristiriitaiset. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt lukea kaikki hänen teoksensa, en oikeastaan edes tiedä miksi. Ja tämä Waren uusin suomennos, Lumimyrsky, oli kyllä tähän asti lukemistani paras.
Snoop on kuuma uusi musiikkisovellus, jonka avaintiimi vetäytyy ranskalaiseen ylelliseen alppimajaan päättämään yhtiön tulevaisuudesta. Pöydällä on tarjous, joka voisi tehdä kaikista miljonäärejä - tai jättää osan heistä tyhjän päälle. Kello käy, eikä aikaa tarjouksesta päättämiseen ole hukattavaksi asti. Ryhmän jäsenten pinnat kiristyvät. Sitten lumimyrsky saartaa paikan, katkaisee sähköt sekä juoksevan veden. Kännyköissäkään ei ole kenttää. Ja kohta ensimmäinen heistä katoaa - eikä hän jää ainoaksi.
Kirjassa on kaksi kertojanäkökulmaa: Erin, joka kuuluu alppimajan henkilökuntaan, sekä Liz, joka on Snoopin entinen jäsen. Aluksi hieman ihmettelin, että miksi ihmeessä kertojanäkökulmiksi on valittu kaksi henkilöä, jotka eivät edes kuulu Snoopin nykyisiin jäseniin. Ja no, henkilöitä on kyllä muutenkin paljon ja heidät esitellään kaikki melkein kerralla. Aluksi teki mieli voihkaista, sillä tällainen henkilöhahmodumppaus heti alussa teki kaikesta jotenkin sekavaa. Henkilöitä oli vähän vaikeaa erottaa toisistaan, eikä kukaan heistä ollut erityisen pidettävä - ei kirjan alussa, mutta ei myöskään tarinan edetessä. Henkilöt jäivät melko etäisiksi, eikä heistä meinannut saada kokonaiskuvaa. Välillä myös mietin, että mikä oikeastaan on kahden henkilönäkökulman tarkoitus. Kirjassa nimittäin oli joitain todella lyhyitä lukuja, esimerkiksi Lizin näkökulmasta, mutta silti saatettiin kuvailla lähinnä sitä, mitä Erin teki tai sanoi - ja päinvastoin. Tällaisissa luvuissa en oikein ymmärrä kahden kertojanäkökulman tarkoitusta itse tarinan kannalta.
Tapahtumat myös lähtevät liikkeelle melko verkkaisesti. Jouduin lukemaan ainakin sata sivua, ennen kuin mitään edes tapahtui. Toki alppimaja ja lumiset laskettelurinteet miljöönä ovat kiinnostavia ja tämä kirja olisikin varmasti oivallista luettavaa esimerkiksi juurikin laskettelukeskuksen mökissä takkatulen ääressä luettaessa.
Lumimyrsky on suljetun paikan mysteeri Agatha Christien tyyliin - paitsi että suljetun paikan lisäksi näissä kirjoissa ei kovin paljoa samaa ole. Psykologisessa mielessä on kiinnostavaa seurata henkilöhahmojen ryhmädynamiikkaa ja ihmissuhteita. Konfliktejahan tietysti syntyy, kun kaikki epäilevät toisiaan ja ajatus siitä, että heidän joukossaan on murhaaja, on pelottava sekä hermoja raastava.
Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että tarina alkoi vetää ja aloin päästä sen imuun. Viimeiset 100 sivua luinkin oikeastaan yhdeltä istumalta eräänä perjantai-iltana. En voi väittää, että Lumimyrsky olisi mitenkään se kaikkein jännittävin trilleri, jonka olen koskaan lukenut. Mutta kuten jo alussa sanoin, niin se on parasta Ruth Warea, jota olen tähän asti lukenut. Nähtävästi kirjailijan tuotanto on melko epätasaista, mutta aion kyllä lukea loputkin hänen teoksensa. Ehkä luen seuraavaksi (en kylläkään heti perään) The Woman in Cabin 10 -teoksen ja jätän kaksi myöhemmin julkaistua viimeisiksi. Niitä onkin kehuttu ehkä eniten.
Arvosana: ★★★★
Luettu muualla:
Kirjoihin kadonnut
Kirjasähkökäyrä
Luetut.net
Kirjarikas elämäni
On jännä, miten joillekin kirjailijoille jostain syystä antaa monta mahdollisuutta ja joillekin taas ei. En ole Warea lukenut, mutta lukulistallani hän kyllä on.
VastaaPoistaJoo, en itsekään tiedä, miksi olen näin sinnikäs :D Kai ne Waren uudemmat teokset kuitenkin vielä kiinnostaa sen verran, että haluan ne lukea. Ja jos/kun olen ne lukenut, niin onkin enää yksi lukematon Ruth Waren kirja, joten eihän sitä sitten voi jättää lukematta :"D
PoistaItse luin viime keväänä neljä Waren kirjaa melkein putkeen, kun vauhtiin pääsin. En nyt enää muista kovin tarkkoja yksityiskohtia, mutta minä puolestani taisin pitää niistä muista enemmän kuin Lumimyrskystä. Olihan tämäkin toki ihan jännä, mutta tuollaiset yritysmaailman kuviot eivät oikein jaksa kiinnostaa. On tosiaan aika rankkaa, jos koko henkilögalleria esitellään kerralla melkein kuin luettelona. Kyllä siinä menee pää sekaisin! No, ajan mittaan henkilöt sitten alkavat erottua toisistaan... Tuo lumimyrskyn eristämä alppimaja oli sopivan jännittävä tapahtumapaikka!
VastaaPoistaTäytyy myöntää, että ei itseänikään nyt mitenkään superpaljoa yritysmaailman koukerot kiinnosta. Ruth Ware kyllä tuntuu jakavan mielipiteitä, mielenkiintoista!
Poista