Ensikosketukseni Eeva Kilpeen

Syyslukija on kova Eeva Kilpi (s. 1928) -fani, joten hänen innoittamanaan minäkin halusin vihdoinkin tutustua tämän suomalaisen kirjailijan tuotantoon. Omasta hyllystäni löytyy Kilven omaelämäkerrallisen trilogian kaksi ensimmäistä osaa, mutta aloitin lukemisen kirjailijan muistikirjoista.

Eeva Kilpi on siis suomalainen kirjailija, joka syntyi Hiitolassa Laatokan Karjalassa. Tällä hetkellä 93-vuotias Kilpi on kirjoittanut runoja ja proosaa sekä useita muistelmateoksia. Hän on saanut Runeberg-palkinnon vuonna 1990.

(luin nämä tiedot ihan vain Wikipediasta)

Sininen muistikirja (WSOY, 2019) sisältää Eeva Kilven päiväkirjamerkintöjä noin 20 vuoden ajalta. Merkintöjen alkuihin on merkitty päivämäärä sekä kellonaika. Merkinnöissä Kilpi kirjoittaa ylös tuntemuksiaan ja ajatuksiaan. Teemoina ovat esimerkiksi luonto, vanhuus ja yksinäisyys.

"18.11.2002 klo 8

Kiintymys suojaa lasta maailman kauheuksia vastaan. Lapsen pitää saada kiintyä. Kiintymys kasvattaa juuret hänen tunne-elämälleen."

"16.2.2003 klo 13

Elämä on jännitystila. Onni on unelma siitä että se jännitys edes ajoittain hellittäisi."

"12.3.2003 klo 7.55
Sota katkaisi lapsuuteni ja sieluuni jäi avohaava. Se kuplii yhä. Siitä tihkuu verta, pihkaa ja mahlaa. Se kuluttaa elinvoimaani ja tuottaa mielikuvia, ajatuksia, oivalluksia ja tekstiä. Siitä muodostui noro, puro, virta. Minun lävitseni virtaa koko ajan."

Punainen muistikirja puolestaan sijoittuu yhden kesän ajalle, jolloin Eeva Kilpi vetäytyi piilopirttiin, rakkaaseen kesäpaikkaansa, jossa hän tarkkaili luontoa, kirjoitti havaintojaan ylös ja rauhoittui.

"En muistanut siis sunnuntaita, mutta muistin heti herättyäni, että minua eilen tervehti niityllä solakka, siro punaruskea kruunupää prinssi, joka viipyi kukkien keskellä pitkään, kävi välillä lepäämään, nousi taas jaloilleen, katseli, katseli usein tänne taloon päin heinää suussaan, päässään upea siro korvien ja lyhyitten sarvien muodostama kruunu. Odotan hänen ilmaantuvan tänäänkin, koska täällä on rauhallinen, kaunis niitty käytettävänä - ja koska on niin kaunis ilma!"

Punaisen muistikirjan merkinnät ovat pidempiä, eikä niiden alussa välttämättä ole kirjoitusajankohtaa. Toisaalta se voi johtua siitä, että Kilpi usein sekoitti ajankulun piilopirtin rauhassa ollessaan. Itse kuitenkin pidän siitä, että merkintöjen alussa on päivämäärä ja kellonaika.

Valkoinen muistikirja ilmestyi syyskuussa, eli on vielä melko uunituore teos. Siinä merkinnät ovat taas lyhyempiä. Pidin tästäkin kirjasta, mutta jotenkin tuntui, että muistikirjojen suurin taika ja hohto oli alkanut jo hieman hiipua ja hienoimmat oivallukset olin lukenut jo aiemmista muistikirjoista.

Pidin kaikista muistikirjoista, mutta lempparini oli ehkä Sininen muistikirja. Punaisessa muistikirjassa oli hieman liian pitkät merkinnät, jolloin hienot ja kauniit oivallukset meinasivat vähän hukkua muun tekstin sekaan. Aion kyllä ehdottomasti lukea muitakin Eeva Kilven teoksia, sillä hän vaikuttaa hienolta kirjailijalta. Kaikki muistikirjat saivat minulta 4 tähteä Goodreadsissa.

Kilven muistikirjoista on kirjoitettu useissa muissakin kirjablogeissa. En nyt erikseen linkkaa tähän kenenkään postauksia, niitä kyllä löytyy ihan googlettamalla.

P.S. Minulle on taas kertynyt hieman postausruuhkaa, koska olen lukenut lokakuussa melko paljon kirjoja. Suurin osa lukemistani kirjoista on ollut lyhyempiä teoksia, mutta lähes kaikesta lukemastani olen pitänyt. Sanoisin siis jo nyt, että lokakuu on ollut varsin hyvä lukukuukausi. Ja kaikista lukemistani teoksista kyllä tulee postaukset tänne blogiin ajallaan, kirjagramini sen sijaan päivittyy ehkä enemmän reaaliajassa.