Riina Mattila - Silmät avatessa on edelleen pimeää

Riina Mattila: Silmät avatessa on edelleen pimeää

(WSOY, 2021)
186 sivua, kirjastosta lainattu

Riina Mattilan (s. 1991) tänä vuonna ilmestynyt kirja kertoo kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavasta Joelista ja tämän parhaasta ystävästä Viljasta. He ovat olleet ystäviä jo ala-asteelta lähtien ja ovat siis erottamattomia. Joelin mielialat kuitenkin vaihtelevat yhä useammin ja yhä rajummin. Välillä hän on intoa täynnä, eikä oikein malta edes nukkua, kun taas välillä hän ei muuta haluaisi tehdäkään kuin nukkua. Impulsiivinen ja arvaamaton käytös saa selityksen, kun hänellä todetaan kaksisuuntainen mielialahäiriö. Lopulta sairaus vie Joelin kokonaan. Mutta Viljan elämän on silti jatkuttava.

Mielestäni kirjalla on todella kaunis nimi. Kirjan nimiin kiinnitän huomiota erityisesti silloin, kun ne pistävät silmiini. Alla pieni pätkä kirjasta, jossa Joel kirjoittaa päiväkirjaansa (tekstipätkää ei ehkä kannata lukea, jos ei halua tietää, mistä kirja on saanut nimensä):

"Istuin mun ja Viljan lempipenkillä ja jotenkin vaan tajusin, mistä terapiassa olisi oikeasti pitänyt puhua. Siitä, kuinka yhä enenevissä määrin nukkumaanmeno pelottaa mua. Ei siksi, etten mä jostain selittämättömästä syystä enää heräisi. Siinä se juju just onkin. Sehän mua siinä pelottaakin. Se, että mä joudun aina heräämään. Ja pelottavinta on tämä: silmät avatessa on edelleen pimeää."

Mattila kirjoittaa kauniisti ja hänen tekstiään on ilo lukea. Jo kirjan nimi herättää mielenkiinnon, kuten jo äsken mainitsinkin. Luin tämän kirjan yhden illan aikana, koska jotenkin en vain voinut lopettaa. Harvemmin tulee nykyään luettua kokonaisia romaaneja (edes lyhyitä) yhden illan aikana, joten mukavaa, että kuitenkin nähtävästi kykenen siihen vielä. Rankkaa aihetta kuvaillaan todentuntuisesti (itselläni ei ole erityisen läheistä kokemusta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä) ja riipaisevasti. Joelin pimeyteen suistumista oli myös surullista lukea. En itkenyt kirjaa lukiessani, vaikka toki tarina on koskettava.

Kun Joel juo alkoholia, hän vetää aina överit. Hän myös saattaa lähetellä - ihan selvinpäinkin - Viljalle keskellä yötä monta kymmentä epämääräistä viestiä peräkkäin. Ja hän esimerkiksi ostaa Viljalle joululahjaksi puhelimen, jonka kertoo maksaneensa osamaksulla. Joelin impulsiivinen käytös herättää tietenkin huolta Juulia-tyttöystävässä, Viljassa ja Joelin vanhemmissa. Joelin Leila-äiti alkaa epäillä poikansa sairastavan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, sillä Leilan Jari-veli sairastaa samaa sairautta. Leilan äiti ehdottaakin lapselleen terapiaa, johon Joel lopulta hieman pitkin hampain suostuu.

"Aikuistuminen on sukeltamista avantoon ja aivan liian moni aikuinen on unohtanut, miltä se tuntuu. Kivulias kylmä, auki rävähtävät silmät, pelottava pimeä. Ei ollut kaidetta johon tarttua ilman, että nahka jäi siihen kiinni ja jotain repeytyi, joka kerta tarttumista seuraa irvistys ja pala itseä jää jonnekin kiinni. Se oli pelottavaa ja turhauttavaa samanaikaisesti, niin kuin polkisi pyörää, jossa ei ole ketjuja. Liian usein ei päässyt minnekään, jumahti vain paikalleen."

Tapahtumien loppuratkaisu kerrotaan heti kirjan takakannessa ja myös ensimmäisissä lauseissa. Joelin kuolema ei siis tule lukijalle yllätyksenä. Kihlattuni sanoi, että eikö ole tietyssä mielessä ihan helpottavaakin, että osaa varautua loppuratkaisuun. Ja joo, onhan se tavallaan helpottavaa. Eikä se minua juurikaan haitannut, että Joelin itsemurha on tiedossa heti aluksi. Kyllä silti koin ahdistuksen tunteita lukiessani, koska Joelin voinnin huononemisesta oli vähän raskasta lukea.

Mietin jo kirjan alkupuolella, että pohjautuvatko tapahtumat todellisuuteen. Kirjailijan jälkisanoista käy ilmi, että kyllä pohjautuvat. Mattila kirjoittaa, että tapahtumilla on todellisuuspohjaa hänen omassa henkilökohtaisessa menetyksessään, mutta esimerkiksi henkilöt ovat keksittyjä.

Luettuani tämän kirjan aion ehdottomasti lukea muutkin Riina Mattilan teokset. Hänen omiin kokemuksiinsa pohjautuva Eloonjäämisoppi onkin minulla jo kirjastosta lainattuna ja myös Järistyksiä-kirjan varasin (sekin on jo noudettavissa). Nappasin sen (siis Eloonjäämisopin) mukaani viimeisimmällä kirjastoreissullani, enkä meinannut aluksi löytää kirjaa hyllystä, vaikka kirjaston tietokoneen hakupalvelu ilmoittikin sitä olevan hyllyssä useampi kappale. Kirjan ulkoasu on melko pelkistetty (pidän kyllä kirjan kansikuvasta), joten kenties se johtuu siitä. Nähtävästi Mattila käsittelee teoksissaan melko vakavia aiheita, mikä ei siis haittaa minua ollenkaan.

Helmet 2021 -lukuhaasteessa sijoitan tämän kirjan kohtaan 1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa. Kirjassa Joel - ja myöhemmin myös Vilja - kirjoittaa päiväkirjaa tuntemuksistaan ja oireistaan.

Ainakin Kirjapöllö on lukenut tämän kirjan ja kirjoittanut siitä blogiinsa.

Arvosana: ★★★★