Pieni kirjakooste viime kuukausilta

Blogini on viettänyt hiljaiseloa jo lähes puoli vuotta. Ei tälle ole ollut sen kummempaa syytä, mutta olen kokenut, etten osaa ottaa kauniita kirjakuvia tai kirjoittaa lukemistani kirjoista tarpeeksi kiinnostavasti. Siksi en ole siis päivittänyt tänne blogiin tai instagramiinkaan juuri mitään, tosin bookstagramin suhteen olen nyt vähän koettanut aktivoitua. Olin kesän töissä ja nyt syksyllä starttaavat taas työharjoittelut (joista toinen on jo ohi), eli hommaa riittää koulun ja elämän kanssa :D 

Mutta ajattelin tehdä tällaisen mahdollisimman tiivistetyn koosteen näiden kuukausien aikana lukemistani kirjoista. Kaikki vuoden 2021 aikana lukemani kirjat löytyvät listattuna erilliseltä sivultaan täältä blogistani, joten nostan tässä postauksessa esille vain sellaisia teoksia, jotka ovat tavalla tai toisella jääneet mieleeni. Suosittelen hakemaan kupillisen kahvia tai teetä tätä postausta lukiessa :)

Toukokuussa luin 12 kirjaa, joista 1 oli äänikirja. Karin Smirnoffin Lähdin veljen luo oli positiivinen yllätys. Aluksi vieroksuin kovin kirjoitustyyliä, jossa ei ollut isoja alkukirjaimia tai välimerkkejä. Meinasin jopa jättää kirjan kesken heti alkumetreillä, koska koin kirjoitustyylin niin ärsyttäväksi (enkä kyllä kirjan luettunikaan ihan ymmärtänyt sen perimmäistä tarkoitusta). Lopulta tykkäsin kirjasta kuitenkin sen verran paljon, että ensi vuonna suomeksi ilmestyvä seuraava osa on jo kirjastosta varattuna. Ocean Vuongin Lyhyt maallinen loistomme jäi mieleen kauniina ja riipaisevana teoksena. En voi väittää ymmärtäneeni kirjailijan runollisesta kielestä ja kielikuvista kaikkea, mutta kokonaisuutena teos oli kaunis ja jotain sellaista, mitä en ole aiemmin lukenut. Sebastian Fitzekin Potilas oli jännittävä trilleri, jonka loppuratkaisua en todellakaan osannut arvata etukäteen. Täytyy kyllä myöntää, että hitusen ehkä petyin kirjaan, koska odotukseni olivat niin korkealla. Mutta ehdottomasti täytyy kyllä lukea Fitzekin teoksia lisää!

Kesäkuussa luin 5 kirjaa (3 kokonaan), joista 1 oli äänikirja. Hanya Yanagiharan Pieni elämä, tuo kovasti hehkutettu ja myös kovasti itkettänyt tiiliskivi, jota moni niin estoitta tuntuu rakastavan. No, minä en rakastanut tai edes itkenyt kirjaa lukiessani (ja ei, en nyt varoittele tämän tekstin lukijoita epäsuositusta mielipiteestäni, koska minullahan on oikeus olla tätä mieltä). Ja vaikka kirja olikin koskettava ja kiinnostava, niin mielestäni kaikki se kurjuus ja kamaluus, jota kirjassa tapahtuu, tuntui liian tarkoitukselliselta, siltä että kirjalla haluttiin shokeerata pelkän shokeeraamisen takia. Loppua kohden huomasin hieman turtuvani kaikkiin kirjan kamaluuksiin ja uudet "shokeeraavat juonenkäänteet ja tapahtumat" saivat minut lähinnä pyörittelemään silmiäni. Tuntui vain epäuskottavalta, että yhdelle ja samalle ihmiselle on tapahtunut kaikki mahdollinen paha, mitä vain voi kuvitella tapahtuvaksi. Kaikkein riipaisevinta ja surullisinta kirjassa oli nimenomaan se, miten Juden henkinen pahoinvointi ja itsensä satuttaminen vaikutti hänen läheisimpiin ystäviinsä. Minä en kyllä lähtisi tätä kirjaa ihan varauksetta suosittelemaan luettavaksi.

Heinäkuussa luin 8 kirjaa (7 kokonaan). Niina Hakalahden Kaleidoskooppi oli ensimmäinen häneltä lukemani teos ja pidin siitä kyllä. Jos minulla itselläni olisi (erityis)lapsia, niin kirja olisi varmasti kolahtanut paljon kovemmin. Mutta kyllä Hakalahden teos oli silti koskettava ja ajatuksia herättävä. Outi Mäkisen Karu planeetta oli kiinnostava ja myös samaistuttava, vaikka itse löysinkin rakkauteni (ja nykyisen kihlattuni) 20-vuotiaana, eli siinä mielessä tilanteeni on Mäkiseen verrattuna hieman erilainen. Mutta kyllä minäkin olen kokenut - ja koen yhä edelleenkin välillä - yksinäisyyden tunteita. Hanna Haurun Viimeinen vuosi jäi kirjailijan viimeiseksi teokseksi (Hauru menehtyi heinäkuussa), mikä antoi kirjan tapahtumille ja melankolisuudelle uuden merkityksen. Pidin Haurun viimeisestä teoksesta ja aion ehdottomasti jatkaa hänen tuotantonsa lukemista.

Elokuussa luin 8 kirjaa. Eeva Kolun Korkeintaan vähän väsynyt oli ollut minulla jo ainakin kerran aiemmin kirjastosta lainassa - ja onneksi sain sen vihdoinkin elokuussa luettua. Vaikka kirjassa on useita melko kliseisiä juttuja itsensä rakastamisesta ja siitä, että itselleen täytyy olla armollinen, niin jotenkin nuo asiat aina vain kolahtavat. On lohdullista, kun joku rehellisesti sanoittaa paperille, että SINÄ RIITÄT (luin tätä kirjaa eräällä junamatkalla ja meinasin alkaa itkemään, kun luin aukeamaa, jonka perimmäinen tarkoitus oli juurikin sanoa, että sinä riität ja olet tarpeeksi). Suosittelen tätä ihan kaikille, tämä on ns. helppoa self-helppiä sellaisille, jotka eivät ehkä yleensä tämän kaltaisia teoksia lue.

Syyskuussa luin 5 kirjaa (4 kokonaan), joista 2 oli manga-sarjakuvia. Riina Mattilan Silmät avatessa on edelleen pimeää -kirjan luin yhden illan aikana takkatulen räiskettä kuunnellen  - ja pidin kovasti lukemastani. Mattila käyttää kieltä kauniisti ja hänen tekstiään on miellyttävää lukea. Eilisellä (30.9.) kirjastoreissullani metsästinkin hyppysiini kirjailijan Eloonjäämisoppi-teoksen ja pistin myös samantien varaukseen Järistyksiä-kirjan. Odotan innolla, että saan lukea Mattilan koko tuotannon ja toivon, että hän jatkaa kirjoittamista!

Sitten vähän kirjajuttuja yleisesti. En yleensä suunnittele lukemisiani kovin paljoa etukäteen, sillä valitsen seuraavan luettavan kirjan lähinnä sen mukaan, että mikä kirja eniten juuri sillä hetkellä kiinnostaa. Lähiaikoina on muutenkin tuntunut vähän siltä, että lukemiseni on ollut jotenkin levällään. Hirveästi kiinnostavia kirjoja tulee vastaan joka paikassa, samoin kirjauutuuksia, joita haluaisi lukea ja mieli tekisi aloittaa montaa kirjaa kerrallaan. Ja silti tuntuu, että pitkään aikaan en ole lukenut mitään oikeasti mieltä räjäyttävän hyvää kirjaa - siis hyviä kirjoja olen kyllä lukenut, mutta en mitään superhyvää, joka saisi heti 5 tähteä. Toivottavasti tämä ei ole enne lukujumista...

Mitäs minä sitten tällä hetkellä oikein luen? Juuri nyt minulla on kesken 2 kirjaa. Äänikirjana kuuntelen Adam Kayn Kohta voi vähän kirpaista, josta olen kyllä tykännyt! Olen potenut jonkinmoista äänikirjajumia, aloittanut monia äänikirjoja, mutta mitään en ole saanut luettua loppuun, kun ei vain ole lähtenyt. Fyysisenä kirjana vien lokakuun puolelle Emily Henryn Täydellinen päivä -kirjan, jota en saanut syyskuussa luettua loppuun. Se on ihan söpö ja kiva ja hauska, mutta siinä on myös pitkät luvut, mikä etenkin tällaisessa romcom-tyyppisessä kirjassa vähän ärsyttää.

Ja mitäs ajattelin lukea lokakuussa? No, on muutamia kirjoja, jotka haluaisin saada lokakuun aikana luettua - monet niistä tuntuvat sopivan syksyisiltä ja sellaisilta, jotka sopisivat ehkä myös halloweenin aikaan. Tässäpä siis pieni lista potentiaalisista lokakuun kirjoista (todennäköisesti tämä lista ei taas tule pitämään paikkaansa):

• Stephen King: Different Seasons
• Daphne du Maurier: Rebekka
• Margaret Rogerson: Kirjojen tytär
• William Peter Blatty: Manaaja
• Peter Benchley: Tappajahai (ei kuvassa, mutta olen sen varannut ja se on jo noudettavissa kirjastosta)
• Patrick Süskind: Parfyymi
• Ruth Ware: Lumimyrsky
• Antti Rönkä & Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen
• Tsugumi Ohba: Death Note (osat 2.-3.)
• Sui Ishida: Tokyo Ghoul (osat 1.-2.)

Stephen Kingin Different Seasons -novellikokoelma on odottanut lukuvuoroaan jo helmikuusta asti (anteeksi King!) - eli olisi jo korkea aika vihdoinkin lukea se. Optimistisesti se on tuossa pinossa, mutta pahoin pelkään, että se jää taas muiden kirjojen jalkoihin. 

Tällaista kuuluu minun lukurintamalleni. Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti!

Mitä sinä olet lukenut viime aikoina, oletko löytänyt jonkun uuden suosikkikirjan? Entä mitä aiot lukea lokakuussa?