Vuodenvaihteen lukumaratonin kooste
Osallistuin Oksan hyllyltä -blogin järjestämään lukumaratoniin, joka siis järjestettiin 1.-2.1.2021. Kyseessä oli ensimmäinen lukumaratonini ikinä ja olen omiin lukemisiini oikein tyytyväinen! Luin lukumaratonin aikana yhden sarjakuvateoksen sekä yli puolet eräästä todella hyväksi osoittautuneesta dekkarista. Tässä (hieman myöhään julkaistussa) postauksessa kirjoitankin näistä kahdesta kirjasta. Voisin jälleen kerran selitellä täällä kiireitäni ja sitä, että ne ovat ehkä syöneet lukuaikaani tai ainakin jaksamistani. Usein illalla on tuntunut, että olen jaksanut lukea muutaman sivun, kun on jo alkanut väsyttää. Kun koulu alkoi viime viikolla heti loppiaisen jälkeen ja uudet kurssit starttasivat, ahdistuin ja stressaannuin. Mutta nyt itse asiaan, eli luettuihin kirjoihin!
(Atena, 2020)
128 sivua, kovakantinen, kirjastosta lainattu
Tämä sarjakuvateos pisti silmääni, kun selailin kevään kirjakatalogeja. Katkenneita lankoja -sarjakuvateoshan on julkaistu jo vuoden 2020 lopulla, mutta oli silti otettu mukaan kevään kirjakatalogiin.
Sarjakuvakokoelmassa on sarjakuvia työuupumuksesta. Kokemukset perustuvat sekä omakohtaisiin että kerättyihin kokemuksiin. Kirjassa on yhteensä yhdeksän eri kirjailijan sarjakuva ja se näkyy myös sarjakuvien kädenjäljessä. Sarjakuvat ovat eri tyylisiä ja eri tavalla piirrettyjä, mutta käsittelevät silti samaa tärkeää aihetta.
Nyt seuraa taas pieni avautuminen omista kokemuksistani. Tämä on kirjablogi ja haluan sen myös sellaisena pitää. Olen avoin ihminen, mutta tuntuu silti hieman intiimiltä jakaa täällä henkilökohtaisia asioita. Mutta Katkenneita lankoja sai minut kyllä ajattelemaan omia kokemuksiani noin puolentoista vuoden takaa. Minussa heräsi lukiessani oivalluksia, joita en välttämättä töissä ollessani vielä tajunnut.
En ole itse varsinaisesti kokenut työuupumusta, ainakaan niin pahasti, että olisin esimerkiksi menettänyt täysin työkykyni. Olin vuonna 2019 kesätöissä sairaalassa, jossa olin siis jo muutama vuosi aiemmin ollut välivuoteni aikana töissä. Vuonna 2019 työni kestivät yhteensä vain noin 6 viikkoa, mutta olin koko sen ajan uupunut, stressaantunut ja voin henkisesti huonosti. En sanoisi, että koin varsinaista työpaikkakiusaamista, mutta en myöskään kokenut missään vaiheessa oloani tervetulleeksi tai työpanostani toivotuksi. Koin, että kollegani kohtelivat minua eri tavalla, huonommin kuin muita sijaisia (minullahan ei ollut koulutusta kyseiseen työhön). Töihin meneminen ahdisti ja minulla oli valtavat suorituspaineet. Olen sellainen ihminen, että jos koen painetta tai tunnetta siitä, ettei minua arvosteta tai minusta ei pidetä, niin myös töppäilen helpommin työtä tehdessäni. Tämä näkyi esimerkiksi siinä, että olin kömpelö ja tiputtelin tavaroita lattialle. Yritin itse olla kaikille ystävällinen ja mukava, joten ei oikein voinut siitäkään olla kyse. Yhden kerran purskahdin töissä jopa itkuun toisen työntekijän nähden ja tämä hävetti minua ihan kamalasti. Valitin pahaa oloani kotona avopuolisolleni sekä kerran itkin hysteerisesti töistä kotiin tullessani. Lopetin työni aiemmin, kuin alunperin oli ollut tarkoitus, koska en vain yksinkertaisesti olisi enää pystynyt työskentelemään kauemmin. Minun oli pakko pistää oma jaksamiseni etusijalle. En siis missään vaiheessa sanonut kenellekään suoraan, miltä minusta tuntui.
Eli kyllä, tämä sarjakuvateos herätti samaistumisen tunteita. Ja suosittelen sitä ihan kaikille, vaikka ei itse olisikaan työuupumuksesta kokemusta.
Arvosana: ★★★½
Lina Bengtsdotter: Annabelle
(Bokförlaget Forum, 2017)
Otava, 2018
366 sivua, kovakantinen, kirjastosta lainattu
Luin taas sellaisen kirjan jonka olen jo kauan halunnut lukea. Kirja on ollut lähes aina lainassa, kun olen sitä kirjastosta etsinyt. Varailen paljon kirjoja, mutta eräällä kirjastoreissullani Annabelle löytyi kuin löytyikin jo valmiiksi kirjaston hyllystä, josta minä sen sitten lainasinkin.
Charlene "Charlie" Lager on rikostutkija, joka lähetetään Tukholmasta Gullspångiin tutkimaan 17-vuotiaan Annabelle-nimisen teinitytön katoamista. Annabelle katoaa päihteidenhuuruisen illan päätteeksi. Charlielle Gullspångiin meneminen merkitsee paluuta oman lapsuuden traumoihin ja muistoihin, jotka nainen on koettanut unohtaa paiskimalla kovasti töitä - ja juomalla alkoholia.
Jälleen kerran, Charlie on melko tavanomainen rikoskirjallisuuden - ja etenkin pohjoismaisissa rikoskirjoissa esiintyvä - hahmo. Hän on välillä ärsyttävä ja vaikuttaa melko raskaalta ihmiseltä. Viinaa sekä masennuslääkkeitä ja rauhoittavia kuluu. Siinä samalla vaihtuu myös sängynlämmittäjä lähes joka yö. Charliehan tykkää ravata baareissa ja harvoin hänen juomisensa jää vain yhteen viinilasilliseen. Siltikin Charlie on mielenkiintoinen hahmo ja hänen taustansa alkaessa paljastua kiinnostus vain lisääntyy.
Dekkarin alku lähti hieman tahmeasti liikkeelle ja pelkäsin jo, että luenko taas kerran vain keskinkertaista dekkaria. Rikosjännäreitä muutenkin tuntuu tulevan koko ajan vain lisää ja aivan joka suunnasta. Voi siis olla jo hieman haastavaa keksiä jotain omaperäistä. Eikä Annabellekaan ehkä se kaikkein persoonallisin teos ole, mutta lopulta päädyin pitämään kirjasta kovasti. Hotkaisinkin yli puolet kirjasta, eli lähes 200 sivua lukumaratonin aikana. Minulle tuo sivumäärä on paljon, sillä normaalisti luen yhtä kirjaa päivän aikana ehkä noin 50 sivua, jos on oikein hyvä lukufiilis. Pidän lukemisesta (se nyt on varmasti ilmiselvää), mutta en yleensä pysty vain istumaan tuntikausia lukemassa, vaikka kuinka haluaisinkin. Ala-asteikäisenä tuollainen tuntikausia kestävä lukeminen oli lähes arkipäivää.
Annabellen loppuratkaisua en kyllä arvannut, vaikka epäilinkin pitkin kirjaa syylliseksi vaikka ja ketä. Annabellen oma äiti Nora on todella neuroottinen ja ylisuojelevainen ihminen, joka on heti soittamassa poliiseja, jos Annabelle myöhästyy sovitusta kotiintuloajasta minuutinkin. Noran mielestä Annabellen isä antaa tytölle aivan liikaa vapauksia. No, eihän Noralla itsellään ole kaikki ihan kunnossa ja se käy lukijalle selväksi melko pian.
Kirjassa on rikostutkinnasta kertovien lukujen lisäksi myös lukuja, joissa kuvataan Annabellen viimeistä viinanhuuruista iltaa ennen katoamista sekä Rosen ja Alicen, kahden ystävyksen, kokemia asioita. Ensin olin todella hämmentynyt ja mietin vain, että keitä Rose ja Alice oikein ovat ja miten ihmeessä he liittyvät Annabellen katoamiseen. No, tämäkin selvisi aikanaan. Ja tuo selviäminen olikin varsin mehukas yksityiskohta, joka onnistui yllättämään, vaikka olinkin jotain jo vähän arvaillutkin.
Annabelle on kaunis ja itsepäinen nuori tyttö, joka pitää lukemisesta ja myös bilettämisestä. Hän viettääkin usein aikaa eräällä vanhalla kaupalla ystäviensä kanssa ryypäten. Toisaalta, mitä muutakaan tekemistä pienessä Gullspångissa olisi? Vai onko kyse sittenkin siitä, että teinit juovat ja sekoilevat, koska voivat pahoin?
Nämä pohjoismaalaiset dekkarithan ovat yleensä melko synkkiä ja raakoja. Ja onhan Annabellekin synkkä, mutta minä en kirjan takia menettänyt esimerkiksi yöuniani. Tykkään ja pystynkin lukemaan vähän rankempia kirjoja, enkä muista yhtään kertaa, jolloin jokin fiktiivinen teos - kirja tai elokuva - olisi tullut uniini asti.
En tiedä, jääkö Charlie Lagerista kertova kirjasarja vain trilogiaksi, vai tuleeko siihen vielä lisääkin kirjoja. Mutta minä suosittelen tätä dekkaria kyllä ehdottomasti kaikille, jotka kaipaavat viihdyttävää ja koukuttavaa rikoskirjaa luettavakseen. Ja minä aion lukea loputkin osat, niitähän on ilmestynyt Annabellen lisäksi kaksi.
Kirjailija Lina Bengtsdotter (s. 1977) on itse viettänyt lapsuutensa Gullspångissa ja on koulutukseltaan psykologian ja ruotsin opettaja. Ei Annabelle ehkä ole aivan se täydellisin koskaan lukemani kirja ja ymmärrän kyllä hyvin esimerkiksi Kuuttaren kritiikin siitä, että hän on kyllästynyt ongelmallisiin rikoskirjojen hahmoihin. Kyllä he kieltämättä minuakin vähän jo kyllästyttävät, mutta omassa genressään Annabelle on silti varsin onnistunut teos. Siksi annankin sille täydet pisteet.
Helmet 2021 -lukuhaasteessa Annabelle pääsee kohtaan 45. Kirjan on kirjoittanut pohjoismainen kirjailija.
Arvosana: ★★★★★
Luettu muualla:
Kirja vieköön!
Oksan hyllyltä
Rakkaudesta kirjoihin
Luetut
Kommentit
Lähetä kommentti