Beth O'Leary - The Switch

The Switch
(Flatiron Books, 2020)
330 sivua, pehmeäkantinen, omasta hyllystä

Beth O'Learylta (s.) olen aiemmin lukenut Kimppakämpän, josta pidin kovasti. The Switch on hänen uudempi teoksensa, joka ilmestyy suomennettuna tammikuussa nimellä Vaihtokauppa. Luin sen kuitenkin alkuperäiskielellä, koska olin ennakkotilannut kirjan jo viime vuoden puolella ja se oli nököttänyt hyllyssänikin jo tovin.

Leena Cotton on nuori nainen, joka on ajanut itsensä lähes burnoutin partaalle tekemällä liikaa töitä. Leena määrätään kahden kuukauden lomalle, josta tämä työorientoitunut nainen on varsin kauhuissaan. Myös Leenan Ethan-poikaystävä tekee paljon töitä ja kaksikko ei näekään toisiaan kovin usein. Leenan 80 ikävuotta lähestyvä isoäiti Eileen on puolestaan jäänyt hiljattain sinkuksi erottuaan miehestään. Hän haluaisi kovasti alkaa taas deittailla miehiä. Yorkshiren pikkykylästä ei kuitenkaan tunnu löytyvän miestä, jolla olisi omat hampaat ja jonka vaatekaapista löytyisi muutakin kuin vain tweediä. Sitten Leena saa idean: hän ja hänen isoäitinsä vaihtavat paikkaa kahden kuukauden ajaksi. Leena muuttaa Eileenin taloon ja huolehtii talosta sekä isoäitinsä projekteista, kun taas Eileen muuttaa Lontooseen Leenan asuntoon, jossa asuvat myös Leenan kämppikset. Leenalla on luvassa esimerkiksi kylätalkoisiin osallistuminen ja Eileen puolestaan päättää kirjautua deittisovellukseen. Lisäksi koko perhettä - myös Leenan äitiä Mariania - vaivaa vähän yli vuosi sitten syöpään menehtyneen Carlan, Leenan siskon, kuolema.

Beth O'Learylla on raikkaita ja ihanan persoonallisia ideoita kirjoissaan! Hänen kirjansa on luokiteltu chick lit-kirjallisuudeksi, mutta niissä käsitellään kyllä myös synkempiä teemoja.

Vaihtokauppa vaikuttaa aluksi melko katastrofaaliselta ja huonoksi osoittautuneelta idealta. Mutta mitä enemmän aikaa kuluu ja mitä lähemmäksi kahden kuukauden vaihto tulee loppuaan, sitä enemmän Eileen ja Leena oppivat toisistaan, mutta ennen kaikkea itsestään.

Marianin psyykkinen hyvinvointi huolettaa Leenaa ja Eileeniä, sillä Marianilla on ollut Carlan kuoleman jälkeen eräänlaisia "episodeja", jonkinmoisia romahduksia henkisessä voinnissaan. Leenaa kuitenkin myös ahdistaa mennä käymään äitinsä kotitalossa ja hän vältteleekin sitä parhaansa mukaan. Siellähän kaikki muistot Carlasta nousisivat kipeästi pintaan. Ehkä muistojen herättämiä ajatuksia ei tarvitse käsitellä, jos muistojen ei anna herätä mielessään.

En osaa sanoa, kumpi oli mielestäni parempi: The Switch vai The Flatshare (suom. Kimppakämppä). Molemmat ovat hauskoja ja niistä tunnistaa selvästi O'Learylle ominaisen huumorin ja kirjoitustyylin. Learyn kirjojen omaperäiset alkuasetelmat saavat mielenkiinnon nopeasti heräämään sekä pitävät sitä yllä. Surun käsittelyn lisäksi The Switch -kirjassa nousee esille myös yksinäisyys sekä naapureista ja vanhoista ihmisistä huolehtiminen. Oli ihanaa lukea siitä, kuinka Eileen vielä vanhoilla päivillään etsi rakkautta! Kupliva Eileen saakin monen ihmisten - miesten ja naisten - huomion herätettyä, sekä hyvässä että pahassa.

Learyn kirjoittamat hahmot tuntuvat jotenkin aidoilta. Hahmot eivät ole täydellisiä ja kokevat asioita, esimerkiksi rakastumisia ja sydänsuruja, joihin varmasti moni lukija voi samaistua. Henkilöhahmoista alkaa välittää kirjan edetessä ja heille tahtoo käyvän lopussa hyvin. Myös henkilöiden väliset ihmissuhteet tuntuvat aidoilta. Rakastuminen ja romantiikka eivät loppujen lopuksi ole kirjassa pääosassa, vaikka niiden osalta lopputuleman voikin jo arvata etukäteen. Mutta kun romansseja sitten alkaa hiljalleen kehittyä, tuntuvat ne aidoilta, siltä että näinhän tämän kuuluikin mennä. Monissa chick lit-kirjoissa ongelmaksi muodostuu omalla kohdallani juurikin sellainen ällösiirappinen ensisilmäykseltä rakastuminen, mutta Learyn kirjoissa näin ei onneksi ole.

Beth O'Learylta on näköjään jälleen tulossa tänä vuonna uusi teos, The Road Trip. Minä haluan ehdottomasti lukea sen ja aionkin todennäköisesti jossain vaiheessa ennakkotilata kirjan netistä. En ehkä ihan vielä sanoisi O'Learya lempikirjailijakseni, mutta chick litin osalta hän on kyllä yksi lemppareistani! Tulen varmasti jatkossakin lukemaan hänen teoksiaan.

The Switch - tai joku muu chick lit-tyylinen kirja - voisi olla myös hyvää luettavaa sellaiselle ihmiselle, joka ei yleensä lue englanniksi, mutta haluaisi kokeilla sitä. Kirjan kieli on helposti ymmärrettävää, eikä juuri sisällä omituisia sanoja. Tietenkään kaikkea ei välttämättä ymmärrä - en minäkään ymmärrä jokaista sanaa englanniksi lukiessani - mutta se ei haittaa.

The Switch pääsee Helmet 2021 -lukuhaasteessa kohtaan 29. Kirjan henkilön elämä muuttuu.

Arvosana: ★★★★

PS. Minulla alkaa toinen työharjoittelu helmikuussa. Työharjoittelu kestää 4 viikkoa ja suoritan sitä eri kaupungissa. Täällä blogissani saattaa siis olla hieman tavallista hiljaisempaa. Totta kai minulla on tietokone käytössäni harjoittelun aikanakin, mutta asun opiskelijoille tarkoitetussa majoituksessa helmikuun ajan, mikä jo itsessään aiheuttaa minulle stressiä ja ahdistustakin. Mieluiten asuisin totta kai ihan omassa kodissani ja omassa kotikaupungissani (toki pyrin käymään kotona joka viikko). En siis tiedä, miten jaksan tai kerkeän ylipäänsä edes lukemaan kirjoja, tai bloggaamaan niistä. Haluan ja aion kyllä lukea sen verran, kun vain suinkin pystyn. Olen lukenut useita kirjoja tammikuussakin ja koko ajan on joku kirja kesken.