Pieni palaaminen joululukemisiin
Blogiluonnoksiini on kertynyt postausruuhkaa ja joulukin alkaa jo hiljalleen olla ohi. Siksipä kirjoitan taas muutamasta jouluisesta kirjasta samassa postauksessa. Luin nämä kirjat joulukussa ja kaksi niistä jäivät vain keskinkertaisiksi lukukokemuksiksi, Lumisiskosta taas pidin hieman enemmän.
Sanon muuten vielä tähän heti alkuun, että minulla on taas ollut useampana päivänä ongelmia Bloggerin asetusten kanssa. Rivivälit, fontit ja fonttikoot heittelevät aivan miten sattuu, vaikka kuinka yritän muuttaa asetuksia... En siis ole aivan varma, millainen tämän postauksen lopputulos tulee olemaan.
(A Boy Called Christmas, 2015)
Aula & CO, 2016
Kuvittanut Chris Mould
Suomentanut Sarianna Silvonen
280 sivua, kovakantinen, kirjastosta lainattu
Matt Haig (s. 1975) on palkittu bestseller-kirjailija, joka kirjoittaa aikuisten kirjojen lisäksi myös lasten ja nuorten kirjoja. Hän on saanut lasten- ja nuortenkirjoistaan Blue Peter Book Award -palkinnon, Smarties-palkinnon ja ollut myös kolmesti ehdolla Carnegie-mitalin saajaksi. Poika nimeltä Joulu on ensikosketukseni Haigin tuotantoon, vaikka minulta löytyykin hyllystä useampi hänen teoksensa.
Poika nimeltä Joulu kertoo Nikolaksesta, 11-vuotiaasta pojasta. Nikolaksen äiti on kuollut traagisesti ja poika elää kahdestaan puunhakkaajaisänsä kanssa pienessä mökissä jossain päin Suomea. Isä on väsynyt ja aina töissä hakkaamassa puita ja Nikolaskin koettaa etsiä heille ruokaa poimimalla metsästä marjoja ja sieniä. Nikolas ja hänen isänsä ovat niin köyhiä, että pojan ainoa lelu on nauriksesta kaiverrettu nukke. Eräänä iltana metsästäjä tulee tuomaan Nikolakselle ja tämän isälle viestin. Kuningas Fredrikin päätöksestä kasataan joukko miehiä, joiden tarkoituksena on etsiä Tonttuvaara. Kukaan ei ole koskaan käynyt Tonttuvaarassa, sillä se sijaitsee kaukana pohjoisessa. Nikolaksen isä lupautuu mukaan etsintöihin, sillä luvassa on suuri palkkio - köyhälle perheelle palkkio olisi oikein hyödyllinen. Charlotta-täti tulee hoitamaan Nikolasta, mutta hän on aivan kamala nainen. Hän esimerkiksi tekee Nikolaksen lelunauriista keittoa, syöttää sen Nikolakselle ja kertoo pojan jo syötyä, että mistä keitto olikaan tehty. Naurisnukkean oli Nikolaksen ainoa konkreettinen muisto äidistään, sillä pojan äiti oli sen kaivertanut. Isää ei kuitenkaan kuulu takaisin vielä parin kuukauden päästäkään, joten Nikolas päättää karata, sillä hän ei kestä enää hetkeäkään ilkeän Charlotta-tädin kanssa saman katon alla. Tästä alkaakin tarina siitä, miten joulupukista tuli joulupukki.
Luin noin vuosi sitten Joulutarinan, joka on myös kertomus siitä, kuinka joulupukista tuli joulupukki. Poika nimeltä Joulu on ihan mukavaa jouluista luettavaa, ehkä hieman nuoremmille lukijoille. Aivan pienille lapsille en sitä ehkä kuitenkaan menisi suosittelemaan, sillä esimerkiksi kirjassa esiintyvä Totuuskeiju nauttii siitä, kun muiden päitä räjäytellään. Nikolas kohtaa muutenkin matkallaan vaikka ja mitä seikkailuja. Nikolas on kovasti odottanut tapaavansa tonttuja, mutta he eivät kuitenkaan osoittaudu aivan niin kilteiksi ja ihaniksi, kuin Nikolas oli luullut. Kirjassa on siis sopivasti jännitystä.
Charlotta-tätihän nyt on aivan kamala ihminen. Vihasin häntä heti alusta asti ja huomasin toivovani, että paha saisi palkkansa ja hänelle kävisi jotain ikävää. 11-vuotias Nikolashan on vasta lapsi ja hänellä ei siis ole juurikaan vaihtoehtoja - hänen on pakko jäädä jonkun aikuisen hoiviin isänsä reissun ajaksi. No, onneksi Nikolas kuitenkin pääsi pois Charlotta-tädin luota, sillä nainenhan kaltoinkohteli poikaa kaikin tavoin. Nauriksesta keiton tekeminen oli vain alkua, sillä Nikolas joutui esimerkiksi nukkumaan pihalla.
Amma mainitsi blogissaan, että kirja sisältää paljon ajatuksia, jotka sopisivat huoneentauluiksi. Ja minä olen samaa mieltä. Laitan tähän muutaman esimerkin.
"Jotta jotakin voisi nähdä, siihen täytyy ensin uskoa. Ei voi nähdä jotakin, johon ei usko."
"Mahdottomuus on vain mahdollisuus, jota ei vielä ymmärrä."
"Muukalaiset ovat vain ystäviä, joilla on oudot kasvot."
Tästä kirjasta on ilmestynyt myös jatko-osia ja ehkäpä luen ne sitten ensi joulukuussa. Tai jo ennen sitä. Minä luin tämän kirjan melko nopeasti, vain parissa päivässä, sillä siinä oli paljon kuvia ja teksti oli meko isokokoista. Chris Mouldin piirrokset ovat hauskoja ja kauniita ja sopivat tarinaan hyvin. Poika nimeltä Joulu on mielestäni kertomus Nikolaksen aikuistumisesta ja kasvusta - vastoinkäymisistä huolimatta. Voisin kyllä suositella tätä lukemiseksi joulua odotellessa.
Arvosana: ★★★½
Luettu muualla:
Kirjojen keskellä
Lumiomena
(Sleep No More: Six Murderous Tales, 2017)
Otava, 2019
Suomentanut Jaakko Kankaanpää
185 sivua, kovakantinen, kirjastosta lainattu
Phyllis Dorothy James eli P. D. James oli brittiläinen rikoskirjailija. Hän on kirjoittanut esimerkiksi Adam Dalgliesh -rikoskirjasarjaa. Minä en ole aiemmin lukenut häneltä yhtään mitään ja vähän mietinkin, että onko tällainen kuuden jouluisen novellin kokoelma se paras mahdollinen aloituskirja. Kirjahan julkaistiin postuumisti, sillä P. D. James kuoli jo vuonna 2014. Mutta kyllä minä tästä voin sanoa tykänneeni.
Kuten jo mainitsinkin, Kuolema joulupäivänä sisältää 6 pientä tarinaa, joista jokaisessa tapahtuu rikos. Tarinoista kaikki eivät ole jouluisia, eli sinänsä tätä kirjaa tuskin on pakko lukea nimenomaan joulun alla. En ala selittämään jokaisen juonta yksitellen, sillä novellithan ovat yleensä niin lyhyitä kertomuksia, että niistä voi helposti paljastaa liikaa. Uhri ja Aivan ihastuttava talo olivat lempparini.
P. D. Jamesin kirjoitustyyli ja ihmiskuvaus ovat mielenkiintoista luettavaa ja hän onnistui tässä novellikokoelmassa luomaan jokaisen novellin päähenkilöistä omia kiinnostavia persooniaan. Ei tuntunut siltä, että hahmot jäivät liian pinnallisiksi, vaikka heitä saikin seurata vain joitain kymmeniä sivuja.
Kirjarouvan elämää -blogissa kerrotaan, että Jamesin kirjoitustapaa on verrattu Agatha Christieen. Ja täytyy sanoa, että minullekin kirjoitustyylistä ja miljööstä tuli melko äkkiä kyllä mieleen Christien dekkarit (joita tosin olen lukenut vain muutaman). Kuolema joulupäivänä -kirjan suomennos tuntuu väillä vähän vanhahtavalta, enkä tiedä, onko tämä tarkoituksellista.
Mikään kokoelman novelleista ei ollut kamala ja kaikissa oli jotain hyvää ja kiinnostavaa. Silti teos ei ollut mitenkään maailmaa mullistava, mutta herätti kyllä kiinnostuksen lukea P. D. Jamesilta jotain muutakin.
Arvosana: ★★★½
Luettu muualla:
Oksan hyllyltä
Kirjasähkökäyrä
(Snøsøsteren, 2018)
S&S, 2019
Kuvittanut Lisa Aisato
Suomentanut Katriina Huttunen
188 sivua, kovakantinen, kirjastosta lainattu
Maja Lunde (s. 1975) on kirjailija, joka on ehkä parhaiten tunnettu ilmastoasioita käsittelevästä kirjasarjastaan, jonka ensimmäinen osa on Mehiläisten historia. Minä puolestani aloitin Lunden tuotantoon tutustumisen Lumisiskosta, jota on paljon hehkutettu kirjasomessa. Kirjassa on 14 lukua, joten moni on lukenut sen niin sanottuna "joulukalenterikirjana". Ja niin tein minäkin, tosin muutaman viimeisen luvun luin kyllä yhteen putkeen, joten kirja oli luettu jo useampi päivä ennen jouluaattoa.
Lumisisko kertoo Aatosta, pojasta, joka odottaa jo kovasti 11-vuotissyntymäpäiväänsä, joka sijoittuu juurikin jouluaattoon. Aaton kotona ei kuitenkaan ole otettu esiin edes joulukynttilöitä, muista jouluvalmisteluista nyt puhumattakaan. Näyttää siis pahasti siltä, että tänä vuonna joulua ei tule ollenkaan. Äiti ja isä ovat poissaolevia ja surullisia. Aatto pakeneekin kodin ankeutta uimahalliin. Eräänä päivänä hän tapaa uimahallin ulkopuolella ikäisensä tytön, jonka ilo ja innostus tarttuvat helposti Aattoonkin. Punatukkainen Heta puhuu erikoisesti ja asuu ihmeellisessä talossa, joka suorastaan pursuaa joulutunnelmaa. Talo tuntuu lähes lumotulta. Mutta kuka on synkkä mies, joka kiertelee talon lähistöllä?
Aivan ensimmäiseksi täytyy sanoa, että kirjan kuvitus on ihan valtavan kaunista ja taidokasta! Lisa Aisato on tehnyt suuren työn ja arvostan sitä. Kirjan kuvat ovat yksityiskohtaisia ja kuvaavat todella hyvin sitä tunnelmaa, joka tarinassa minäkin hetkenä vallitsee. On myössyynsä sille, miksi Aaton vanhemmat ovat etäisiä ja surullisia. En nyt tässä kerro suoraan, mitä on tapahtunut, mutta jotain sellaista kuitenkin, mikä tuo perheelle - ja etenkin Aaton vanhemmille - suurta surua, jota he eivät oikein tunnu osaavan käsitellä. Tai jos osaavatkin, niin eivät todellaan ole päässeet asiasta yli. Ehkä juuri siksi Hetasta tulee Aatolle niin tärkeä: Heta tuo Aaton elämään taas valoa, kun sitä ei muuten tunnu mistään löytyvän ja kun välit parhaaseen ystävään Joniinkin alkavat etääntyä.
Lumisisko on hieno kirja ja juuri sopiva vaikkapa joulukalenterilukemiseksi. Ehkä kirja olisi tehnyt minuunkin vieläkin suuremman vaikutuksen, jos olisin itkenyt sitä lukiessani - mutta en itkenyt. Itken muutenkin harvoin kirjoja lukiessani, mutta jos niin käy, niin tiedän olevani jonkin hieman ihmeellisemmän äärellä. Mutta suosittelen kyllä ehdottomasti tutustumaan tähän teokseen! Ja aion itse tutustua myös Maja Lunden romaaneihin.
Arvosana: ★★★★
Luettu muualla:
Luetaanko tämä?
Kirjapöllön huhuiluja
Bibbidi Bobbidi Book
Kommentit
Lähetä kommentti