Halloweeniin sopivaa rikoskirjallisuutta

Kokoan tähän samaan postaukseen nyt muutaman lyhyen dekkarin, jotka olen lukenut hiljattain, tarkemmin sanottuna lokakuussa. Kirjapostaukseni laahaavat hieman jäljessä, mutta kirja-arvioita on kyllä tulossa. Molemmat tässä postauksessa mainituista kirjoista sopivat aiheiltaan ja miljööltään halloweeniin, mutta kumpikaan ei ollut minulle mikään elämää suurempi lukukokemus.

Kurpitsajuhla
(Halloween Party, 1969)
WSOY, 2009
227 sivua, kovakantinen, omasta hyllystä

En varsinaisesti ollut sellaisella lukutuulella, että olisin into piukeana halunnut Agatha Christien (s. 1890) kirjoihin tarttua. Kurpitsajuhla kuitenkin sopi halloweeniin ja halusin lukea sen juuri lokakuussa, kun kyseinen juhla oli ajankohtainen. Olen aiemmin lukenut Christieltä muutaman teoksen, joista toisesta olen myös blogiinikin kirjoittanut. Christie ei ainakaan vielä tämän vähäisen lukukokemuksen perusteella ole suosikkidekkaristini, sillä jokin hänen teoksissaan on vain minua tökkinyt - ja jopa pitkästyttänyt. Tai sitten vain pidän enemmän dekkareista ja rikosmysteereistä, joissa oikeasti veri lentää ja ihmiset voivat huonosti. Moni pohjoismaalainen dekkaristi kirjoittaa tällaisia teoksia ja esimerkiksi nordic noir-tyyliset kirjat ovat usein minulle mieluisia.

Kurpitsajuhlassa vietetään halloweenia, kuten kirjan nimestäkin voi päätellä. Eräs pikkutyttö murhataan hukuttamalla hänen päänsä vesiämpäriin, keskellä lasten iloista halloweenjuhlaa. Dekkaristikirjailija rouva Oliver, Hercule Poirotin touhukas ystävä, oli mukana kutsuilla, mutta ei huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Poirot laittaa jälleen harmaat aivosolunsa töihin. Kuka halusi surmata lihavan, liioitteluun taipuvaisen Joyce-tytön?

Edellinenkin lukemani Christien teos oli Hercule Poirot -romaani ja niissä näyttääkin olevan melko samanlainen juonenkulku. Tapahtuu rikos, jota Poirot kutsutaan tutkimaan. En ehkä itse aivan täysin lämpene tällaiselle kaavamaiselle tavalle kirjoittaa romaaneja, vaikka toki Christien teokset ovatkin klassikoita omassa genressään. Kurpitsajuhla jäi minulle kuitenkin vain keskinkertaiseksi lukukokemukseksi - sen parissa viihtyi kohtuullisen hyvin, mutta se ei herättänyt sen suurempia tuntemuksia.

Hercule Poirot on hahmona sellainen, joka herättää minussa hieman ristiriitaisia tuntemuksia. Onhan hän älykäs, mutta toisaalta myös jotenkin vähän ärsyttävä. Toki on mielenkiintoista, miten hän aina paljastaa murhaajan johdattelemalla ja vihjailemalla, koettaen herättää muitakin ihmisiä ajattelemaan omilla harmailla aivosoluillaan.

Lopputuntemukseni on melko samanlainen kuin Stylesin tapauksen luettuani. Christien teokset ovat lyhyitä ja nopealukuisia, mutta eivät erityisen koukuttavia tai sellaisia, joita voisin lukea monta peräkkäin. Mutta tulen kaikesta huolimatta lukemaan Christietä jatkossakin. Etenkin Eikä yksikään pelastunut, jonka olen jo joskus peruskouluaikoina lukenut, on korkealla lukulistallani, sillä muistan siitä tykänneeni.

Arvosana: ★★★

Luettu muualla:
Kirjablogi Rouge
Kirjahamsterin lukuvinkit
Oksan hyllyltä
Kirjahullun päiväkirja

 

Kummitushotelli
(Ghost of a Chance, 2015)
Tammi, 2019
2h 58min, äänikirja

Kummitushotelli on Cherrinhamin mysteerit -kirjasarjan 19. suomennettu osa, mutta ensimmäinen, jonka itse olen lukenut. Kirjasarjan kirjat ovat lyhyitä, vain noin 150-sivuisia cozy crime-tyyppisiä rikosmysteereitä, jotka julkaistaan vain e-kirjoina ja äänikirjoina. Ainakin Storytel-äänikirjapalvelusta taitaa löytyä jokainen suomennettu osa. Jokainen kirja on oma itsenäinen tarinansa, joten ymmärtääkseni sarjan kirjoja ei tarvitse lukea järjestyksessä. Kirjasarjaa on mainostettu "kiireisenkin ihmisen elämään sopivana" ja sen päähenkilöinä ovat yksinhuoltaja Sarah Edwards sekä rikosetsivä Jack Brennan.

Bell Hotel on hotelli, jossa väitetään kummittelevan. Joka vuosi siellä järjestetään kuuluisa halloween-illallinen. Tällä kertaa ilta loppuu kuitenkin hirvittävään onnettomuuteen, joka saa kaikki ajattelemaan, että hotellissa tosiaankin kummittelee. Sarah ja Jack ovat kuitenkin vakuuttuneita, että syyllinen on oikea ihminen.

Olen viime aikoina kuunnellut melko vähän äänikirjoja. Usein kuuntelen niitä esimerkiksi tiskatessani tai tehdessäni muita arkiaskareita ja keskittymiskykyni saattaa välillä horjua. Niin kävi valitettavasti tämänkin kirjan kohdalla. Huomasin ajatusteni harhailevan jatkuvasti ja välillä saattoi mennä useampi sana tai jopa lause ohi, kun valutin vaikkapa vettä hanasta tiskatessani. Yleensähän tämä on toki myös sen merkki, ettei kirja ole niin erityisen kiinnostava, että tällaiset pienet harhailut juurikaan haittaisivat.

Kirjan päähenkilöt jäivät etäisiksi ja aloinkin miettimään, että kun näitä sarjan osia on ilmestynyt jo niin paljon, niin onko ne tehty vain liukuhihnamenetelmällä, rahan kiilto silmissä? Kyllähän nämä ovat nopealukuisia, mutta mielestäni hahmoihin pitäisi saada enemmän syvyyttä. Nyt kuuntelin tämän teoksen lähinnä kuuntelemisen ilosta. Ei Kummitushotelli nyt varsinaisesti huono teos ollut, ihan hyvä välipalakirja, mutta en kyllä erityisesti siitä viehättynytkään.

Ehkäpä kokeilen jatkossa jotain toista Cherringham-sarjan osaa, jos kaipaan jotain helppoa luettavaa. Bookbeat kuvaa sivuillaan kirjasarjan olevan kuin tehty Agatha Christien ja Miss Marplen ystäville. Kuten juuri aiemmin mainitsinkin, niin oma kokemukseni Christien teosten parissa on vielä melko suppea. Mutta suosittelisin ehkä silti ennemmin tarttumaan Christien kirjoihin kuin Cherringhameihin.

Arvosana: ★★½