Paula Silvonen - Nukkemestari

 Nukkemestari
(Myllylahti, 2016)
306 sivua, kovakantinen, kirjastosta

Nukkemestari on IT-alalla työskentelevän Paula Silvosen (s. 1976) esikoisteos. Se on osunut silmiini muutaman kerran kirjablogeissa ja eräällä kirjastoreissulla päätin sen sitten kirjaston kauhukirjojen esittelystandista itselleni myös lainata, sillä tahdoin lokakuulle jotain halloweeniin ja syksyyn sopivaa luettavaa. Nukkemestariahan kuvataan kirjan takakannessa "aikuisten synkäksi saduksi" ja "kauhuromantiikan piirteistä ammentavaksi tarinaksi". Nyt kirjan luettuani en tiedä, luokittelisinko tämän fantasiaksi vai kauhuksi vai kenties joksikin siltä väliltä. Mutta jännittävä ja persoonallinen kirja on joka tapauksessa kyseessä.

 "Nukkemestarit pukeutuvat työssään mustaan kaapuun, joka peittää myös hiukset. Vartalon peittäminen korostaa marionettien tärkeyttä esityksessä; nukkemestari on vain näkymätön avustaja marionettien tanssissa. Tiukimman koulukunnan edustajat peittävät myös kasvonsa. Kasvojen peittona käytetään joko ilmeetöntä naamaria tai harsomaista mustaa kangasta."

Tuhka on orpotyttö, joka ei oikeastaan tiedä menneisyydestään mitään. Hän ei tiedä, mistä on tullut tai miten hän on joutunut orpokotiin. Hän on kuitenkin karannut sieltä ja näkee jatkuvasti nälkää sekä joutuu varastelemaan ruokaa pysyäkseen hengissä. Eräänä päivänä hän löytää varastetun ruokansa seasta marionetin, joka lumoaa hänet täysin. Marionetti näyttää melkein elävältä, kuin oikealta ihmiseltä. Yksinäiselle Tuhkalle marionetista, jonka hän nimeää Mefostiksi, tulee todella tärkeä. Tuhka miettii myös usein kadonnutta ystäväänsä, Perroa. Tytön katoamisen takia Tuhkan tilanne on entistäkin huonompi. Pappi Loew taas vartioi kaupungin moraalia inkvisition ja golemien avustuksella, eikä voi sietää epäjärjestystä tai kaaosta.

Nekromantikkoja, inkvisiittoreita, golemeja ja ulkonaliikkumiskielto. Sitä ja paljon muuta pitää sisällään Nukkemestari. Konsepti on omaperäinen ja kiinnostava, mutta toisaalta myös hieman sekava - ainakin meille, jotka emme ole kovin tietoisia esimerkiksi inkvisition toiminnasta. Kuitenkin alusta asti olin kiinnostunut tietämään, että missä mennään ja mistä tässä kaikessa onkaan lopulta oikein kysymys. Mitä pidemmälle kirja eteni, sen enemmän minulla heräsi kysymyksiä - ja sitä kiihkeämmin halusin tietää, mistä kaikessa on lopulta kysymys. Kirjan loppu pääsi kuitenkin hieman lässähtämään, valitettavasti.

Pappi Loew oli lopulta kirjan henkilöhahmoista jopa mielenkiintoisin. Hän on epämiellyttävä, vallanahne ja laskelmoiva sekä ajaa lähinnä omaa etuaan. Mutta hän on myös tekopyhä, eikä noudata kirkollisia velvoitteita ja rajoitteita, vaan tuntuu omalla kohdallaan ottavan tiettyjä vapauksia ja etuuksia.

Kirja ei ole mielestäni pelottava, vaikka siinä onkin jännitystä ja hämäriä puuhia. Romantiikkaakin löytyy seasta vähäsen, enkä ole aivan varma, oliko se hyvä vai ei-niin-hyvä ratkaisu. Marionettien henkiin herättämisestä oli kyllä mielenkiintoista lukea, enkä ole tainnut koskaan lukea mitään vastaavaa.

Mielenkiinnolla jään kyllä odottamaan, että millaisia kirjoja Paula Silvonen tulevaisuudessa kirjoittaa. Mielelläni nimittäin lukisin hänen teoksiaan jatkossakin, toivottavasti hän ei jää vain "yhden hitin ihmeeksi". Tällainen tummansävyinen ja omaperäinen tyyli kyllä iskee minuun. Kirjan kansi on myös kaunis ja huomiota herättävän kammottava omalla tavallaan. 

Nukkemestarin on lukenut ainakin Hurja Hassu Lukija -blogin Jassu, joka piti lukemastaan paljon. Muita kirja-arvioita en nyt pikaisella googlauksella löytänyt.

Arvosana: ★★★½