Elizabeth Acevedo - Runoilija X

Runoilija X
(The Poet X, 2018)
Karisto, 2019
368 sivua, kovakantinen, kirjastosta lainattu
Kansikuva täältä

Elizabeth Acevedo on dominikaanis-amerikkalainen kirjailija ja runoilija. Arvostetun National Book Award -palkinnon voittanut Runoilija X nosti hänet monien tietoisuuteen. Ja itsekin pidin tästä kirjasta sen verran paljon, että aion lukea Acevedon muutkin kirjat. Minulla on jo kirjastosta lainassa Kaikilla mausteilla sekä varauksessa Maata jalkojen alle, jonka pitäisi ilmestyä suomeksi huhtikuussa.

Xiomara Batista on nuori tyttö, jolla on paljon sanottavaa, mutta joka on aina pitänyt sanat sisällään. Harlemin kaduilla häntä ei kuunnella, mutta hänet kyllä nähdään. Onhan hän vaikuttava näky - etenkin miesten mielestä - pitkässä ja muodokkaassa vartalossaan. Xiomara vastaa epätoivottuun huomioon nyrkeillään. Raamatun sanomaa tiukasti noudattavalle ankaralle äidilleen hän ei voi avautua. Hän vuodattaakin intohimonsa ja turhautumisensa muistikirjan sivuille. Sitten Xiomara saa kutsun lavarunouskerhoon ja hänelle tarjoutuu oiva tilaisuus tulla kuulluksi. Mutta uskaltaako hän lausua ajatuksensa ääneen?

Aloitetaanpa tämä kirja-arvio Xiomaran äidistä, sillä vihasin häntä koko kirjan ajan. Tunne ei helpottanut edes lopussa, itse en olisi noin vain voinut antaa anteeksi Xiomaran äidin käytöstä. En vain voi ymmärtää, että miten joku voi kohdella omaa lastaan niin? Tiedän, että tällaisia vanhempia on varmasti oikeastikin olemassa, valitettavasti. Mutta uskonto on aivan kelvoton syy tuollaiselle käytökselle, eikä sen siivellä voi tehdä mitä tahansa. Sitä paitsi Xiomaralla on jo muutenkin haasteita, kun teini-ikä ja aikuistuminen puskevat päälle. Hänen äitinsä pitäisi tukea tytärtään, ei lyödä ja moittia aivan kaikesta mahdollisesta, mikä on vastoin Jumalan tahtoa.

Runoilija X on säeromaani, mutta säemuoto ei ehkä tullut aivan täysin kirjassa esille. En tiedä, olisiko se näkynyt paremmin alkuperäiskielisessä versiossa. Kirjan kieli oli kyllä kaunista ja miellyttävää lukea, mutta erityisen runollista se ei vain mielestäni ollut. Minulla on myös hieman ristiriitainen suhde siihen, jos kirjassa viljellään paljon vieraskielisiä ilmaisuja lauseiden keskellä. Xiomaran äidin puheessa on paljon espanjankielisiä sanontoja, joita ei ole käännetty ja joiden tarkoitusta ei välttämättä tiedä, ellei osaa espanjaa (minä osaan vain muutaman yksittäisen sanan). Niihin onneksi tottui, eivätkä ne enää sen pahemmin häirinneet lukemista. Kirjassa oli monia kauniita kohtia, jotka olisin voinut kirjoittaa muistiin, mutta sen sijaan vain nautin lukemisesta.

Teoksessa käsiteltävät aiheet ovat tärkeitä ja samaistuttavia. Xiomaran äidin käytöksen perusteella en yhtään ihmettele, miksi Xiomara ei usko itseensä tai runoihinsa ja pelkää tuoda niitä julkisuuteen muiden ihmisten luettavaksi tai kuunneltavaksi. Xiomara tuntuu välillä suorastaan pelkäävään äitiään, enkä oikeastaan edes ihmettele sitä. Teini-ikä ja aikuistuminen sekä oman itsensä ja identiteetin löytäminen on vaikeaa, eivätkä tiukat kulttuurelliset ja uskonnolliset säännöt kotona varsinaisesti auta asiaa.

Kuten jo tämän postauksen alussa sanoin, niin tulen varmasti lukemaan jatkossa kaiken, mitä Elizabeth Acevedo kirjoittaa. Sen verran vaikuttava ja hyvä lukukokemus Runoilija X oli. Olen lukenut muutamia muitakin säeromaaneja, mutta edes Sarah Crossanin paljon hehkutettu Yksi ei ollut aivan yhtä hyvä kuin Runoilija X.

Arvosana: ★★★★

Luettu muualla:
Eniten minua kiinnostaa tie
Bibbidi Bobbidi Book
Kirjapöllön huhuiluja
Oksan hyllyltä
Yöpöydän kirjat