Ian McEwan - Sementtipuutarha

 

 

Sementtipuutarha
(The Cement Garden, 1978)
Otava, 2009
135 sivua, kovakantinen, kirjastosta lainattu

 

Englantilaisen Ian McEwanin (s. 1948) kirjat ovat olleet lukulistallani jo kauan. Omassakin hyllyssäni on Rannalla sekä Sovitus, mutta kumpaakaan niistä en ole lukenut, vaikka ensimmäiseksi mainittua tässä vastikään hypistelinkin. Aloitin kuitenkin McEwanin tuotantoon tutustumisen hänen esikoisteoksestaan, Sementtipuutarhasta.

 

Julie, Sue, Tom ja Jack ovat neljä sisarusta, jotka ovat jääneet orvoiksi. Molemmat vanhemmat ovat kuolleet lyhyen ajan sisällä toisistaan ja sisarukset alkavat elää isossa talossa aivan keskenään. Vanhin sisaruksista on 16-vuotias, nuorin vasta 6 vuotta. Kirjan kertojana toimii Jack, joka kertoo omaperäisellä, lyhytsanaisella tyylillään perhe-elämästä, joka on vääristynyttä ja likaista. Yhtäkkinen vapaus hämmentää, mutta toisaalta se myös kiehtoo. Samaan aikaan Jackin oma seksuaalisuus alkaa heräilemään.

 

Koin tämän kirjan hieman vaikeaksi. Se on kuvottava ja tietyllä tavalla luotaan työntävä, eikä siihen varsinaisesti tehnyt mieli tarttua. Mutta silti luin sen loppuun, koska olin liian utelias. En oikeastaan osaa edes sanoa, johtuiko kuvottavuus kirjan likaisuudesta vai sen henkilöiden kieroutuneista ihmissuhteista. Pienen googlailun jälkeen en ole nähtävästi aivan yksin tämän pienen hämmennykseni kanssa.

Kirja on lyhyt, mutta minulla meni sen lukemisessa viikko. Olisin kyllä saanut sen luettua paljon nopeamminkin, mutta luin kirjaa Keskiyön auringon - josta olen puhunut blogissani jo monta kertaa - ohella. Ehkä kirja olisi pitänytkin lukea hieman nopeammin, tai jopa yhdeltä istumalta, jotta sen tunnelma olisi saanut täysin valtaansa. Onhan kirja toisaalta myös melko raskas, mutta monesti juuri sellaiset kirjat tuntuvat kiinnostavan minua kaikkein eniten.

En järkyty tai koe kuvotusta kirjoja lukiessani kovin helposti. Ja jos koenkin, niin se ei estä minua jatkamasta lukemista. Sementtipuutarhassa on monia ällöttäviä kuvauksia esimerkiksi Jackin finneistä tai siitä, miten hän masturboi lähes jatkuvasti. Ja kun tämän ruumiineritteiden kuvailun yhdistää vielä kirjassa vallitseviin vääristyneisiin ihmissuhteisiin, on ällöttävä kokonaisuus valmis.

Tämä kirja kuuluu Otavan kirjastoon, jonka kirjoja koetan lukea mahdollisimman paljon. Kyseisessä kustantamon kirjasarjassa julkaistaan mielenkiintoista käännöskirjallisuutta ja moni kirja vaikuttaa muutenkin mielenkiintoiselta. 

 

Ian McEwan pääsee varmasti luettavakseni vielä joskus, mutta ihan heti en hänen kirjoihinsa tartu uudelleen. Kiinnostustani ei ole vielä tyydytetty, vaikka samaan aikaan hänen kirjansa hieman arvelluttavat minua. Esimerkiksi Sovituksesta olen kuullut hieman eriäviä mielipiteitä, joten sen takia sen lukemine vähän pelottaa.

 

Jos sinulla on joku suosikkikirja tältä herralta, niin saa suositella!

Arvosana: ★★★½

 

Luettu muualla:
Eniten minua kiinnostaa tie

Kirjanurkkaus

Luettua