Kielletty päiväkirja

Alba de Céspedes: Kielletty päiväkirja
(Quaderno Proibito, 1952)
Otava, 2022
Suomentanut Anna Louhivuori
Lainattu kirjastosta

★★★½

Alunperin jo vuonna 1956 suomeksi ilmestyneestä Kielletystä päiväkirjasta tuli uusi suomennos tänä keväänä, mikä nosti kirjan uudelleen mielenkiinnon kohteeksi nykylukijoiden keskuudessa. Ja hyvä niin, itsehän en ollut kirjasta aikaisemmin kuullutkaan. Alba de Céspedes oli italialais-kuubalainen journalisti ja feministi.

Kirjan päähenkilö on 43-vuotias Valeria. Hänellä on perhe ja aviomies ja hän on tyytyväinen elämäänsä. Eräänä päivänä hän ostaa mustakantisen vihkon, jota myyjä ei edes aluksi suostu hänelle myymään, koska kirja on "kielletty". Valeria alkaa kirjata vihkoon arkisia havaintojaan ja rehellisiä ajatuksiaan. Hän piilottelee päiväkirjaa visusti perheeltään ja vaihtaa tiheästi sen olinpaikkaa, jotta kukaan ei vahingossakaan pääsisi siihen käsiksi. Onko elämä perheenäitinä ja naisena sittenkään niin hohdokasta, kun oma aviomieskin kutsuu Valeriaa "äidiksi" ja lähinnä kavahtaa vaimonsa kosketusta?

Teos on melko pitkälti Valerian päänsisäisen maailman, ajatusten ja tunteiden, kuvailua. Periaatteessa kirjassa ei tapahdu juurikaan mitään ja tahti on verkkainen, mutta siinä on silti jotain psykologisessa mielessä hyvinkin kiinnostavaa. Valerian suhtautumista ja kyllästymistä perinteiseen naisen rooliinsa tekee mieli seurata. Hän laittaa ruokaa ja siivoaa sekä käy töissä kodin ulkopuolella, mutta tuntee itsensä koko ajan väsyneemmäksi, vaikka vakuutteleekin muille pärjäävänsä. Lapset ja aviomies kehottavat useaan otteeseen Valeriaa lepäämään, mutta jos hän yrittää, niin tulee sanomista siitä, miten ruokaa ei ole laitettu tai pyykkejä pesty. Kun Valeria sitten tosissaan olisi lähdössä lomailemaan siskonsa luokse Veronaan, keksii hänen poikansa tekosyyn, jotta Valeria ei voisi lähteä.

Vaikka kirja olikin mielenkiintoinen henkilökuvaus Valeriasta, niin pakko silti myöntää, että välillä lukeminen oli hieman puuduttavaa ja tuntui, ettei kirja lopu ikinä. Myös pitkät, lähes sivun mittaiset kappaleet, joita kirjassa oli paljon, tekivät lukemisesta paikoitellen vähän raskasta. Olen siis ehkä kuitenkin enemmän vähän vauhdikkaampien tai tapahtumarikkaampien kirjojen ystävä. Mutta ei tämä huono kirja ollut ja annan tälle kyllä lukusuosituksen

Céspedesin kirjasta onkin jo näykynyt joitain postauksia esimerkiksi kirjagramissa ja kirjablogien puolella ainakin Kirja vieköön!, Leena Lumi sekä Narratiiveja ovat lukeneet kyseisen teoksen. 

Osallistun huhtikuussa kirjagramissa järjestettävään #kevätotavankirjastossa -lukuhaasteeseen ja omalta osaltani starttasin haasteen tällä kirjalla, jee! Haluaisin lukea haastetta varten vielä ainakin yhden Otavan sinisen kirjan, en vain osaa päättää, että minkä. Kirjastopino on taas kasvanut uhkaavan isoksi, koska haluan lukeakaikenhetinyt, ja kirjagram- sekä blogipostaukset laahaavat pahasti jäljessä. Syksyn kirjakatalogejakin on alkanut ilmestyä ja minulla on suurin osa tämän keväänkin kiinnostavista uutuuksista lukematta. Ihan perusmeininki siis :D Kun vielä saisi jostain vuorokauteen lisää tunteja sekä ylimääräistä energiaa lukea enemmän.

P. S. Nähtävästi en enää nykyisin vain osaa antaa kirjoille tasatähtiä, vaan aina noita puolikkaita tähtiä.