Säeromaaneja

Tässä postauksessa kirjoitan muutamasta toukokuussa lukemastani säeromaanista. Kyllä: blogipostaukset laahaavat edelleen auttamatta jäljessä. Mutta ei voi mitään.

J. S. Meresmaa: Dodo
(Myllylahti, 2020)
294 sivua, pehmeäkantinen, kirjastosta lainattu

J. S. Meresmaa (s. 1983) palkittu suomalainen kirjailija ja kustannustoimittaja. Hän on kirjoittanut useita nuortenkirjoja ja on tunnettu erityisesti kuusiosaisesta Mifonki-fantasiakirjasarjastaan. Dodon luettuani mielenkiintoni tutustua kyseiseen kirjasarjaan nousi.

Dodo kertoo Iinasta, yksinhuoltajaäidin kasvattamasta 15-vuotiaasta tytöstä, jolla on edessään paha paikka. Kouluarvosanoja pitäisi nostaa, jotta ovet lukioon ja aikanaan myös yliopistoon aukeaisivat. Iina tuntuu kuitenkin onnistuvan lähinnä poissaolojen nostattamisessa - ja tälle on syynsä. On Tuukka, Iinan poikaystävä, jota on nykyisin vaikeaa saada edes sängystä ylös aamuisin. Ja on myös Dodo, heidän vaarallinen salaisuutensa, luonnontieteellinen ihme, joka vaatii huolenpitoa 24/7. Mutta sitten Iinan äiti pakottaa tyttönsä kesäksi isän luokse maalle. Isä on aikoinaan valinnut ennemmin viinan kuin Iinan ja Iina ei ole nähnyt isäänsä vuosikausiin. Edessä on siis oikea unelmien kesä (not). 

Dodossa käsitellään suuria ja vaikeitakin asioita: yksinhuoltajuus, isän alkoholismi, polyamoria, seksuaalinen suuntautuminen, masennus, luonnonsuojelu... Teemoja on siis paljon ja kirjasomen perusteella monien mielestä vähän liikaakin. Ja kyllä, kirjassa on ehkä hitusen liikaa kaikkea - varsinkin, kun säeromaanin muoto tekee tarinasta väistämättä melko tiiviin. Aiheiden käsittely jää ehkä hieman pintaraapaisun tasolle. Kirja olisi siis voinut olla jopa hieman pidempi, jolloin tiettyjä asioita olisi ehkä pystytty käsittelemään vähän syvällisemmin.

Itse Dodo tuntuu tarinan kannalta hieman irralliselta. Ei minua mitenkään haitannut sen olemassa olo, mutta mietin silti, että onko Dodo jokin oikea olemassa oleva olento vai onko sen tarkoitus toimia kirjassa vertauskuvana tai symboliikkana jollekin muulle, jollekin mitä en itse vain tajua. Olisin ehkä kaivannut Dodosta hieman lisätietoa ja selitystä sille, että mistä siinä oikein on loppujen lopuksi kyse.

Kokonaisuutena tarina on kuitenkin hyvä ja sen kieli kaunista. Meresmaa kirjoittaa kyllä hyvin. Nyt ehkä uskallan tosiaan tutustua myös hänen paksumpiin teoksiinsa, esimerkiksi tämän postauksen alussa mainitsemaani Mifonki-kirjasarjaan. Meresmaalta ilmestyy syksyllä myös toinen säeromaani, Khimaira, ja aion lukea senkin. Ja itseasiassa tätä postausta viimeistellessäni, eli 1.8., olen jo varannut Khimairan kirjastosta.

Arvosana: ★★★★

Luettu muualla:
Bibbidi Bobbidi Book
Kirjapöllön huhuiluja
Lukupino
Sallan lukupäiväkirja
Todella vaiheessa 

Sarah Crossan: Kuunnousu (Moonrise, 2017)
(S&S, 2020)
Suomentanut: Kaisa Kattelus
381 sivua, pehmeäkantinen, kirjastosta lainattu

Luin viime vuonna Sarah Crossanin Yksi-säeromaanin, joka oli hyvä lukukokemus. Yhdestä on myös pidetty paljon, ainakin kirjasomen perusteella. Siksipä ei tarvinnut juurikaan miettiä, että lainaanko Kuunnousun, kun se kirjaston hyllyssä vastaan tuli.

17-vuotias Joe ei ole nähnyt veljeään kymmeneen vuoteen. Ed ei varsinaisesti häipynyt, se oli rajumpi juttu. Ed on vankilassa ja odottaa kuolemantuomiota. Teloituspäivämäärä on päätetty ja aika käymässä vähiin. Joe tahtoo viettää viimeiset viikot isoveljensä kanssa. Häntä ei kiinnosta se, mitä muut ajattelevat tai onko Ed syyllinen siihen rikokseen, josta hänet tuomittiin.

Aivan kuten Yhdessäkin, Crossan käsittelee tässä kirjassa melko raskasta aihetta. Itse pidin Kuunnoususta jopa enemmän kuin Yhdestä. Kirjan aihe herättää varmasti monenlaisia tunteita ja mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Ja minutkin kirja pisti ajattelemaan sekä miettimään asioita. Suomen oikeusjärjestelmä ei ole minulle mitenkään erityisen tuttu - puhumattakaan Amerikan oikeusjärjestelmästä. Enkä nyt aio ottaa kantaa siihen, onko kuolemantuomio hyvä asia vai ei.

Täytyy silti sanoa, että alkaa kyllä tuntumaan vähän siltä, että säeromaaneissa henkilöhahmot jäävät aina hieman etäisiksi. Se voi johtua siitä, että säeromaaneissa on vähemmän tekstiä, eikä niissä voi siis olla kauheasti mitään "turhaa" tai ylimääräistä. Toisaalta kyllä kiinnyin Joeen ja halusin, että Ed pelastuisi ja että tulisi joku viimeinen pelastava oljenkorsi.

Säemuodosta huolimatta Kuunnousu ei ollut erityisen nopealukuinen. Tai no, varmasti olisin saanut sen luettua nopeamminkin, mutta lukemisen väliin sattui esimerkiksi eräs lukumaraton. Kuolemantuomio on synkkä aihe, eikä siitä tee yhtään helpompaa se, että Joen ja Edin äiti katoaa kuvioista ja tilalle tulee Joen täti, joka pitää Ediä syyllisenä rikokseen sekä myös poikien äidin lähtemiseen, eikä voi käsittää, miksi Joe haluaa koettaa pelastaa veljensä rangaistukselta, joka hänelle kuuluu.

Suosittelen kyllä lukemaan nämä molemmat Crossanin säeromaanit. Nyt elokuussa aion luultavasti lukea myös kirjastosta jo tovin lainassa olleen Toffeen, jota ei ole suomennettu - ainakaan vielä.

Arvosana: ★★★★½

PS. Blogini asetukset heittävät taas häränpyllyä... En oikeasti enää tiedä, onko vika minussa vai bloggerissa, kun näitä ongelmia tuntuu olevan jatkuvasti. Ja ne eivät vain tunnu korjaantuvan, vaikka muokkaisin keskeneräistä postausta miljoona kertaa.

Luettu muualla:
Kirjahilla 
Kirjakaapin kummitus 
Kaiken ei tarvitse olla totta 
Kirjasähkökäyrä 
Kirjapöllön huhuiluja