Ruth Ware - Valhepeli

Valhepeli
(The Lying Game, 2017)
Otava, 2018
Suomentanut Terhi Kuusisto
414 sivua, kovakantinen, kirjastosta lainattu

Roudasimme tänään avopuolisoni kanssa rumat puutarhatuolit pihalle ja luimme noin tunnin verran auringossa. Oli varsin ihanaa! Kyllä se kesä sieltä tulee. Sormet jo vähän syyhyää päästä laittamaan pihaa kuntoon.

Blogini on taas melko huomaamattani viettänyt hiljaiseloa lähes kaksi viikkoa - bookstagramin puolella olen sen sijaan ollut hieman aktiivisempi. En enää edes yritä selitellä tätä mitenkään. Toisaalta myös lukemiseni on takunnut ja esimerkiksi nyt huhtikuun aikana olen lukenut vain yhden teoksen kokonaan. Useampaa kirjaa olen kyllä aloittanut ja halu lukea on suuri. Kiinnostavia teoksia löytyy vaikka millä mitalla, sekä kirjastolainapinosta että omasta hyllystä. Ja myös kesän sekä ensisyksyn kirjauutuuksiakin olen kirjakatalogeista selaillut, eikä tämä todellakaan lyhennä loputonta tbr-listaani... Kevätväsymystä, stressiä ja henkilökohtaisen elämän haasteita - oi kyllä.

Ruth Ware (s. 1977) on lontoolainen kirjailija, jolta olen aiemmin lukenut In A Dark, Dark Wood (suom. Synkän metsän siimeksessä) -teoksen. En pitänyt kyseisestä kirjasta, trilleriksi se oli mielestäni varsin pitkäveteinen ja jopa tylsä. Myös päähenkilö oli ärsyttävä. En halunnut silti luovuttaa, sillä etenkin muutamaa uudempaa kirjailijan teosta on myös kehuttu. Olenkin ostanut muutaman englanninkielisen Ruth Waren teoksen hyllyyni ja eräältä kirjastoreissulta matkaan tarttui tämä Valhepeli.

Isa saa tekstiviestin, jossa on kaksi sanaa: "Tarvitsen teitä." Kate on lähettänyt saman viestin myös Fatimalle ja Thealle. Pian nämä neljä lapsuudenystävää kohtaavat toisensa vanhassa myllyssä. Merestä on löytynyt jotain, mikä saa naiset pois tolaltaan. Tyttönelikko pelasi kouluvuosinaan Valhepeliä, jossa valheista ei saanut jäädä kiinni. Pelin ehtona oli täydellinen luottamus ystäviin.  Mutta mitä jos yksi heistä on pelannut eri säännöillä?

Tarinan alkuasetelma muistuttaa Synkän metsän siimeksessä -kirjaa: molemmissa on vanha kaveriporukka, joka tapaa monien vuosien hiljaiselon jälkeen. Kirjan alku - ja oikeastaan puolet kirjasta - oli nihkeä ja hidastempoinen. Minulla oli käynnistymisvaikeuksia ja mietin, että miksi kirja on edes luokiteltu trilleriksi, vieläpä "veitsenteräväksi ja aidosti hyytäväksi" sellaiseksi. En kyllä arvannut juonenkäänteitä etukäteen, joten siitä täytyy antaa kirjalle pisteitä. Yli 400-sivuisen kirjan lukemiseen meni kuitenkin lähes kaksi viikkoa ja takakannen suljettuani tuntui siltä, kuin olisin lukenut paksummankin tiiliskiven. Eli kyllä, tiivistämisen varaa olisi ollut. Kaipasin enemmän toimintaa ja napakampaa tarinaa, joka olisi alusta asti lähtenyt vetämään paremmin. Jossain vaiheessa oikeastaan jopa vähän lakkasin lukemasta kirjaa trillerinä - ja silloin tarina alkoikin kiinnostaa hieman enemmän. 

Kirjan hahmot ovat ihan mielenkiintoisia, tosin Isan puolivuotias Freya-tytär tuntui vähän turhalta. En oikein tajunnut Freya-vauvan pointtia. Isa raahaa tytärtään mukaan joka paikkaan, mutta Freyalla ei ole tarinan kannalta oikeastaan mitään erityistä merkitystä, eikä hän tuo kirjaan mitään lisää. Hahmojen suhdekoukeroiden seuraaminen oli kyllä mielenkiintoista luettavaa.

Ruth onnistuu miljöön kuvauksessaan kyllä varsin hyvin. Kirjan tunnelma on painostava ja pahaenteinen. Maisema- ja ympäristökuvauksia on mukavaa lukea.

Loppujen lopuksi lukukokemus jää kuitenkin enemmän sinne positiivisen puolelle. Ihan mukiinmenevä teos siis, mutta jos kaipaa oikein jännittävää dekkaria tai trilleriä, niin tämä ei ole ehkä ihan nappivalinta. Oli tämä kuitenkin parempi lukukokemus kuin Synkän metsän siimeksessä. Mielenkiintoani ei kuitenkaan ole vielä sammutettu ja haluan lukea muutkin Ruth Waren kirjat. Jospa esimerkiksi paljon kehuttu Lukitut ovet olisi se Ruth Ware, johon ihastuisin.

Helmet 2021 -lukuhaasteessa kirja pääsee kohtaan 7. Kirjassa on kaveriporukka

Arvosana: ★½

Luettu muualla:
Luetut.net
Kirjapöllön huhuiluja
Sivumerkkejä
Kirjakaapin kummitus
Opus eka

Kommentit

  1. Itse olen juuri lukenut ensimmäiset Ruth Wareni: Lumimyrskyn ja Synkän metsän siimeksessä. Tykkäsin molemmista ja pidin niitä jännittävinä. Ehkä Waren tyyli sopii minulle. Muuta en ole vielä lukenut häneltä, mutta nyt lainassa on Rouva Westaway on kuollut, ja omasta hyllystä löytyy Nainen hytissä 10. Tähän Valhepeliinkin pitää tutustua jossain vaiheessa. Saa sitten nähdä, pidänkö Waresta jatkossakin, vai tuleeko vielä vastaan jotain tylsääkin häneltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni on pitänyt Waren tuotantoa epätasaisena. Itse en osaa tähän oikein vielä mitään kommentoida, olenhan lukenut vasta kaksi hänen teostaan.

      Poista
  2. Waren kirjat ovat pikemminkin jännityskirjoja kuin trillereitä. Olen lukenut neljä ja kahdesta viimeisestä olen tykännyt tosi paljon. Ne olivat Rouva Westaway on kuollut ja Lumimyrsky.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rouva Westaway on kuollut (alkuper. The Death of Mrs Westaway) on yksi niistä, jotka löytyvät omasta hyllystäni :) Ehkä tuo sana "trilleri" vaan aina vähän hämää ja saa luulemaan kirjaa hyvinkin jännittäväksi ja nopeatempoiseksi. Tai ainakin minä tykkään lukea juuri sellaisia trillereitä ja rikoskirjoja.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit