Heinz Strunk - Kultainen hansikas
(Der goldene Handschuh, 2016)
Sammakko, 2019
Suomentanut Anneli Vilkko-Riihelä
248 sivua, kovakantinen, kirjastosta lainattu
Minulla on edelleen muutama blogipostaus rästissä. Instagramiin olen jo julkaissut muutaman kirjakuvan, joista on vasta tulossa kirja-arviot tänne blogin puolelle. Kultaisen hansikkaan luin jo maaliskuun puolella, mutta tämän bloggauksen julkaiseminen on venähtänyt.
Tuttavapiirissäni on ollut tapana pitää välillä niin kutsuttuja "roskaleffailtoja", joissa aina katsotaan joku yleisesti huonoksi luokiteltu elokuva (The Room on hyvä esimerkki). Tai no, oikeastaan tämä roskaleffailu on enemmänkin avopuolisoni juttu, mutta olen itsekin ollut mukana useamman kerran. Vuonna 2019 ilmestynyt saksalainen elokuva, Kultainen hansikas, oli yksi niistä leffoista, jotka katsoimme roskaleffaillassa. Aluksi ajattelin, että elokuvan on oltava oikeasti todella huono - jotenkin alkuvalikko sai minulle sellaisen tunteen. No, olin väärässä. Elokuva oli hyvä, mutta myös todella raskas ja uuvuttava. Minä kestän paljon kamalia asioita elokuvissa ja kirjoissa sekä fiktiossa ylipäänsä, mutta minullekin tuli tämän leffan nähtyäni monin tavoin todella paha olo. Eikä oloa helpottanut se, että elokuva perustuu tositapahtumiin ja todellisiin henkilöihin, eli nyt ei ole kyse fiktiosta. Elokuva kertoo siis Fritz "Fiete" Honkasta, saksalaisesta sarjamurhaajasta, jonka tiedetään murhanneen ainakin 4 prostituoitua.
Joskus marraskuussa - kyllä, tämä kirja oli minulla niin kauan lainassa kirjastosta - näin kirjaston hyllyssä kirjan, jonka kannessa oli piirroskuva etäisesti tutun näköisistä mieskasvoista. En heti yhdistänyt kasvoja Fritz Honkaan, mutta tutkiessani kirjaa tarkemmin tajusin, että kyseessä tosiaankin on tämä samainen sarjamurhaaja. Honkan kasvot ovat epämuodostuneet ja siten hyvinkin tunnistettavat. Päädyin tietenkin lainaamaan kirjan, sillä sarjamurhaajien taustat kaikessa kamaluudessaan kiinnostavat minua kovasti. Mikä tekee ihmisestä silmittömän, julman, brutaalin murhaajan?
Kultainen hansikas sijaisee Reeperbahnin poikkikadulla. Eletään 1970-lukua ja baari on aina auki - siis 365 päivää vuodessa, vuorokauden ympäri. Laitapuolen kulkijat, toisen maailmansodan puutteen murjomat juopot, sutenöörit ja ikäloput huorat istuvat Hansikkaasta illasta toiseen, jotkut lähes kolmekymmentä tuntia putkeen. Yksi näistä onnettomista on rujonnäköinen, myöhemmin laajalti median kautta tunnetuksi tullut ihmispeto ja sarjamurhaaja Fritz "Fiete" Honka.
Varmaan kävikin jo ilmi, että kirja oli minulla monta kuukautta lainassa, ennen kuin uusintakertojen käydessä vähiin päätin ottaa sen vihdoin luettavaksi. En edes oikeastaan tiedä, mikä minua niin kauan pidätteli kirjaan tarttumisessa - ehkä se oli kirjan masentava aihe tai tuo todella kuumottava kansi. Säilytin keskeneräistä kirjaa yleensä kansipuoli alaspäin yöpöydälläni. Varsinaisesti se ei nytkään huutanut nimeäni kirjastolainojeni joukossa, mutta päädyin kuitenkin lukemaan kirjan.
"Gerdan sisäänpäin vetäytynyt suu mukeltaa ja yrittää estää sylkeä valumasta. Kuolakaisa. Kuolakaisoiksi näitä nimitetään, koska ne eivät pysty enää kontrolloimaan syljeneritystään. Viina on vahingoittanut aivoja, vaurioittanut hermoja ja jossain vaiheessa sylki vain valuu suupielistä. Erna, Inge, Herta, Ilse. Muut kaisat, vaikka ovatkin nukkavieruja ryysyläisiä, yrittävät sentään kohentaa ulkonäköään; huulipunaa, luomiväriä, poskipunaa. Gerda ei."
Kirja on surullinen, onneton ja groteski. Ihmiseritteet lentävät ja heti alkusivuilta lähtien lukijalla on pieni sapenmaku kurkussa. Mutta samalla kirjassa viljellään mustaa huumoria lähes joka sivulla ja täytyy myöntää, että minä naurahtelin aina välillä ääneen. Ehkä musta huumori on tapa käsitellä kirjan kamalaa aihetta, ikään kuin selviytymiskeino. Nauruni kuitenkin loppui melko nopeasti, kun luin kirjaa eteenpäin.
Oikeastaan kaikki kirjan henkilöt ovat todella epämiellyttäviä. Heitä haluaisi sääliä, mutta lukija ei tunne kunnolla edes sääliä. Tai ainakaan minä en tuntenut. Fritz Honka on impulsiivisen aggressiivinen ja sosiaalisilta taidoiltaan vajaavainen, vaikka yrittää kovasti olla kunnon kansalainen. Hän saa uuden työpaikan huoltoaseman yövartijana ja on vakuuttunut, että kaikki järjestyy ja viinalla läträäminen loppuu. Mutta eihän se aivan niin mene. Hongan ajatukset ovat sairaita ja välillä hän ajattelee olevansa jotenkin muiden yläpuolella. En ole mikään psykologi tai lääkäri, mutta kyllähän Honka psykopaatilta vaikuttaa.
Fiete ottaa kirjan alussa kotiinsa vanhan rahattoman alkoholisti-naisen, yhden niistä, joita hän Kultaisesta hansikkaasta löytää. Nainen saa asua Honkan luona, kunhan tottelee hänen jokaista määräystään. Honka pistää naisen allekirjoittamaan sopimuksen, jossa nainen käytännössä luovuttaa oman vapaan tahtonsa Hongan käsiin ja suostuu kaikkeen, mitä Honka vain keksii pyytää. Ja nyt kyseessä ovat vähän muunlaiset asiat, kuin pelkkä ruoanlaitto. Jos nainen sitten edes yhden kerran kieltäytyy esimerkiksi seksistä, Honka hakkaa ja nöyryyttää häntä - ja lopulta myös tappaa. Minulle tuli oikeasti fyysisesti huono olo, kun luin kohtauksia, joissa kuvattiin yksityiskohtaisesti sitä, miten Honka kuristaa ja paloittelee uhrinsa, työntäen heidät sitten asuntonsa kaappiin, jossa ruumiit mädäntyessään alkavat haista. Naapurit alkavat tietenkin valittaa tästä hajusta, mutta Honka saa aina puhuttua itsensä ulos pälkähästä. Hän myös vuoraa kotinsa männyntuoksuisilla ilmanraikastimilla, mutta kalmanhaju on niin voimakas, etteivät ilmanraikastimet oikein enää auta.
Kirjassa on myös yhteiskunnallinen ja herättää monenlaisia ajatuksia. Prostituoituja katoaa, mutta kukaan ei välitä heistä, koska he ovat yhteiskunnassa yksiä pahnan pohjimmaisista. Monet kirjan henkilöistä ovat yksinäisiä ja haluaisivat vain löytää rakkauden, mutta pettyvät kerta toisensa jälkeen. Tuntuu, ettei hahmojen välillä ole juuri minkäänlaista normaalia kanssakäymistä, varsinkaan selvinpäin. Onneksi Kultaisessa hansikkaassa jokainen saa olla oma itsensä ja turruttaa ajatuksensa alkoholilla.
Olisin ehkä halunnut lukea hieman tarkemmin Hongan mielentilasta, sillä rikollisten - ja etenkin murhaajien - mielenliikkeet kiinnostavat minua. Kyllähän kirjan lopussa kerrotaan esimerkiksi oikeudenkäynnistä, mutta jäin silti kaipaamaan vähän jotain lisää. En tiedä, voisinko suositella kirjaa, se ei todellakaan ole mitään hyvän mielen lukemista ja voi järkyttää joitain lukijoita. Ainakin tämä on hyvä tiedostaa ennen kirjaan tarttumista.
Fritz Honkaa näyttelee elokuvassa Jonas Dassler. Hän on vuonna 1996 syntynyt nuori saksalainen näyttelijä. Olin yllättynyt siitä, miten hyvin hänet oli maskeerattu ja puvustettu ja miten hyvin hän roolinsa näytteli. En olisi jotenkin osannut kuvitellakaan, että saksalaista sarjamurhaajaa näyttelee komea nuori mies :D Eräästä blogista (jonka nimeä en nyt muista) luin elokuva-arvion Kultaisesta hansikkaast. Olen samaa mieltä siinä, että elokuva on varmasti ollut tietyllä tapaa raskas suoritus myös näyttelijöille, sillä elokuvassa on useampia pitkiä yhdellä otolla kuvattuja kohtauksia. Ja no, tuskin alkoholisoituneiden ja pahoinvoivien ihmisten näyttelemiinen on varsinaisesti hauskaa.
Helmet 2021 -lukuhaasteessa kirja pääsee kohtaan 5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan.
Arvosana: ★★★½
Luettu muualla:
Kiiltomato
Kirsin kirjanurkka
Kommentit
Lähetä kommentti