Missä olen ollut?

Tuntuupa jotenkin oudolta kirjoittaa tänne näin pitkästä aikaa. Mitä kauemmin on kulunut edellisestä postauksesta, niin sitä korkeammaksi on noussut kynnys päivitellä tänne yhtään mitään. Vuosikin on kerennyt vaihtua tässä välissä (okei nyt tää on jo vähän noloa). Tämä blogi on kyllä pyörinyt mielessäni useinkin, etenkin kun kirjagramissa olen suhteellisen aktiivinen ollut koko tämän ajan.

Ei minulla ole poissaolooni mitään sen kummempaa selitystä. Voisin sanoa vaikka niin, että kevät ja syksy ovat menneet koulujutuissa, kesä töissä ja muu aika sitten vain lähinnä selviytyessä. Tällä tarkoitan nyt siis sitä, että koko viime vuosi oli aika raskas. Ei pelkästään Ukrainan sodan ja sen sivuvaikutusten takia (jotka toki nekin etenkin sodan alussa ahdistivat aika kovasti), vaan ihan henkilökohtaisessakin elämässäni. Minulle mm. diagnosoitiin ahdistuneisuushäiriö, mikä nyt ehkä ei kuulosta "niin pahalta" kuin esimerkiksi masennus. Tällainen vertailu nyt on muutenkin typerää, mutta näköjään tämän tosiasian myöntäminen - sen, että en ole voinut kovin hyvin - on minulle edelleen vaikeaa. Olen tässä asiassa itseäni kohtaan jotenkin todella ankara ja stigmatisoin asiaa erityisen paljon. Ahdistuneisuushäiriödiagnoosi itsessään ei siis ollut mikään suuri yllätys, enemmänkin tässä on kyse siitä, että minulla kestää vain aikaa hyväksyä se tosiasia, että olen ns. "virallisesti" ihminen, jolla on mielenterveysongelmia. Tiedän, että ajattelutapani on aika myrkyllinen. Mutta se onkin yksi syy sille, miksi minulla on etsinnässä psykoterapeutti.

Lukenut kyllä olen koko ajan, enemmän tai vähemmän. Jos tilastoni pitävät paikkansa, niin vuonna 2022 luin 137 kirjaa. Goodreads ei ainakaan ole ajan tasalla, vaikka olen sinne tietääkseni kaikki lukemani kirjat merkinnytkin. Minulla on siis myös ihan paperinen vihko sekä Word-tiedosto, joihin merkkaan lukemani kirjat. Annan todella harvoin kirjoille 5 tähteä ja monesti ne itselleni kaikkein mieleenpainuvimmat tai parhaimmat lukukokemukset ovat olleetkin 4-4,5 tähden arvoisia. Voisin mainita viime vuodelta yhtenä mieleenpainuvimmista lukukokemuksista Delia Owensin Suon villi laulu -kirjan. En ole varmaan koskaan lukenut niin kaunista ja elävää luontokuvausta kuin tuossa kirjassa. Kirjan lopusta en tosin oikein tykännyt. Kävin myös syksyllä katsomassa kirjan pohjalta tehdyn elokuvan ja itkin monta kertaa, eikä itkusta meinannut sitten oikein loppua tullakaan.

Ai niin! Miten meinasinkin unohtaa kokonaan... Luin myös loka-joulukuun aikana koko J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -kirjasarjan. Tai no, ilmeisesti alunperin kyseessä on ollut yksi kokonainen teos, jonka kustantaja(?) on vaatinut, että se jaetaan kolmeen pienempään kirjaan. Katsoimme myös puolisoni - joka on suuri Tolkien-fani - kanssa kaikki kolme kirjojen pohjalta tehtyä elokuvaa. Siis ne pidennetyt versiot, jotka kestävät noin 3,5-4,5 tuntia. Melkoinen urakka oli kyllä :D Mutta kirjat olivat kyllä eeppisiä! Sormuksen ritareitahan aloitin muutama vuosi sitten jo lukemaan kertaalleen ja pääsin noin puoliväliin, kunnes luovutin. Onneksi nyt sinnikkäästi jatkoin loppuun asti, se kyllä kannatti. Ja koen, että LotR todellakin on kirjasarja, joka jokaisen kuuluisi lukea. Se on ikiaikainen fantasiaklassikko, josta on todella moni uudempi fantasiakirja(sarja) saanut vaikutteita.

Joululahjaksi sain äidiltäni lahjakortin Adlibriksen verkkokauppaan, kun sitä toivoinkin. Vingutinkin korttia lähes välittömästi ja tilasin Adlibrikselta 5 kirjaa. Olen myös ostanut muutamia muita kirjoja. Ostan kirjoja suhteellisen harvoin, etenkin uutena, mutta nyt vuoden alussa päätin vähän hemmotella itseäni. Tammikuun lopussa täytän myös 26 vuotta (siis miten?! hui...) ja saatan hemmotella itseäni kirjaostoksilla vielä vähän lisää, jos kukkaroni sen sallii. 

Olen parina aikaisempana vuonna osallistunut Helmet-lukuhaasteeseen. Saatan osallistua tänäkin vuonna, en ole vielä aivan varma. Lukuhaasteet ovat ihania, mutta nyt on jotenkin tuntunut jo pidemmän aikaa, että ne tekevät omalla kohdallani lukemisesta helposti suorittamista. Siksi haluan aloittaa vuoden 2023 mahdollisimman haastevapaasti, niin että voin lukea tasan sitä mitä mieli tekee milläkin hetkellä. Toki kirjastolainapino on taas ihan tolkuttoman iso ja kirjojen eräpäivät määrittelevät usein sen, että mikä kirja lähtee lukuun seuraavaksi...

Vuoden 2023 ensimmäinen luettu kirja oli Sebastian Fitzekin Sielunmurskaaja, jonka sain luettua loppuun tänään illalla. Oli vähän pettymys ja huonoin lukemani Fitzek tähän asti. Fitzekiltä ilmestyy kuitenkin uusi suomennos keväällä ja aion sen kyllä lukea, samoin kuin loputkin hänen kirjansa, joita en ole vielä lukenut.

Tällä hetkellä minulla on kesken 2 fyysistä kirjaa. Toistaiseksi nyt irtisanoin Storytel-äänikirjasovelluksen, koska äänikirjoja tuli kuunneltua melko vähän. Omasta hyllystä valikoitui luettavaksi Donna Tarttin The Secret History (suom. Jumalat juhlivat öisin), jonka valitsin tammi-helmikuun kirjaksi minun ja puolisoni kahdenkeskisessä lukupiirissä. Kirja on jo useamman vuoden ollut lukulistallani ja kiinnostanut minua. Ja noh, haluan päästä mukaan tähän dark academia-hössötykseen ja selvittää, että kuulunko minäkin kyseisen genren ja estetiikan faneihin vai en.

Toinen fyysinen kirja, jota luen parhaillaan, on Jani Toivolan Kirja tytölleni. Vaikuttaa lämpimän lempeältä, aidolta ja rehellisen suoralta kirjalta isyydestä ja vanhemmuudesta ja vähän kaikesta muustakin, esimerkiksi työuupumuksesta.

Semmoisia kuulumisia. Toivottavasti edes joku vielä joskus seuraa blogiani. Tai käy edes kurkkaamassa. Ehkä koetan tästä aktivoitua. Ainakin instagramin puolella minun kirjatilini voi pistää seurantaan, siihen on linkki ylempänä tässä postauksessa.

Hyvää alkanutta vuotta 2023! Toivottavasti se on parempi kuin viime vuosi.


Kommentit

  1. Kiva kuulla sinusta! ❤️ Ei ole vaarallista, jos ei jaksa aina olla aktiivinen joka paikassa. Instassakin on tarpeeksi tekemistä. Minä puolestani en ole ollut siellä enää 1,5 vuoteen. Tykkään tästä blogimaailman hitaasta elämästä.

    Minustakin Suon villi laulu oli ihana kirja. Elokuvaa en ole nähnyt.

    Minulla on sekä masennuksia että ahdistuneisuushäiriö, eikä minun kokemukseni mukaan tuota jälkimmäistä voi pitää yhtään sen lievempänä. Sehän voi olla tosi rankka vaiva. Jaksamista sinulle sen kanssa ja toivottavasti saat apua siihen. Valoisampaa tätä vuotta! ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, kun teitä seuraajia vielä on täällä! :) Blogimaailmassa on toki oma viehätyksensä ja se on hyvä alusta, jos kirjoista meinaa olla asiaa pitkästi, niin ettei se merkkimääränsä takia mahdu yhteen instapostaukseen. Mutta jotenkin instagram nyt on vaan sopinut nykyiseen elämänrytmiini paremmin. On tuntunut, että sinne kirjoitan matalammalla kynnyksellä.

      Ikävä kuulla, että meitä on muitakin. Tai siis, totta kai meitä on. Kiitos, sitä samaa sinulle! <3

      Poista
  2. Kiva kuulla sinusta. Ahdistus ei koskaan ole "pelkkä" tai "vain". Se on kauhea ja rankka sairaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Kyllähän minä tiedostan sen jossain syvällä sisimmässäni. Itseni kohdalla olen vain tosi ankara. En esimerkiksi koskaan suhtautuisi ystäviini/tuttaviini tällä tavalla kuin itseeni. Mutta ehkä tämäkin asia sitten ajan kanssa helpottuu.

      Poista
  3. Suon villi laulu tempasi minutkin mukaansa. Hienot luontokuvaukset. Lukuiloa tälle lukuvuodelle 2023 ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, luontokuvauksissa Delia Owens oli kyllä todella taitava! Ihan jo niiden takiakin odotan innolla, jos hän julkaisee jotain uutta jossain vaiheessa. Lukuiloa myös sinulle! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit