Keskivaikea vuosi


Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi - Muistiinpanoja
masennuksesta

(S&S, 2016), 
kirjastosta lainattu

Pauliina Vanhatalo (s. 1979) on oululaissyntyinen kirjailija, jolta on ilmestynyt useita romaaneja sekä omaelämäkerrallisia teoksia. Keskivaikea vuosi on hänen omaelämäkerrallisen trilogiansa ensimmäinen osa ja ensimmäinen kirja, jonka minä häneltä luin.

Vanhatalo sairastui keskivaikeaan masennukseen ollessaan 35-vuotias. Hän kirjoitti kokemuksistaan muistiinpanoja, joista sitten syntyi tämä kirja.

"Jos joku osaisi kysyä, jos ymmärtäisin tiedustella itseltäni, mikä voimiani niin kuluttaa, lähimmäksi pääsisin vastaamalla, että minä väsytän minua. Minuna on raskasta elää. Mikäli vaihtoehtoja olisi, lakkaisin välittömästi viettämästä aikaa niin rasittavan ja energiaa syövän tyypin kanssa."

Olen itse kärsinyt jonkinmoisesta uupumuksesta viime syksystä asti sekä ahdistusoireista vielä paljon kauemmin. Olen myös jo vuosia ollut taipuvainen alakuloon, mutta viime aikoina on tuntunut vähän siltä, ettei kaikki tämä ehkä olekaan aivan normaalia. Minulla ei ole masennus- tai ahdistuneisuushäiriödiagnoosia - enkä ehkä kokisi tarpeelliseksi niistä välttämättä tässä kertoakaan - mutta henkinen hyvinvointini on ollut viime aikoina vähän huono. On ollut jotenkin kovin vaikeaa myöntää itselleen, että ei voi hyvin ja ehkä ammattiapu voisi olla tarpeen. Minulle ei tulisi mieleenkään tuomita esimerkiksi jotakuta läheistäni tai ystävääni, joka avautuisi minulle siitä, miten hänellä on vaikeaa ja paha olla. Mutta miksi omalla kohdalla ajatukset menevät juuri siihen suuntaan? Jollain menee varmasti paljon huonommin, joku tarvitsee sitä apua varmasti paljon enemmän. Näiden tuntemusten takia ajattelin, että tämä kirja voisi olla kiinnostava ja ajankohtainen. 

Ja no, kyllähän kirjassa monikin asia herätti samaistumisen tunteita. Mutta ei kirja mitenkään elämääni silti mullistanut tai antanut mitään erityisen hienoja uusia oivalluksia. Väsymys, ärtymys ja syyllisyys siitä, kun ei saa asioita aikaan ja kiukuttelee läheisilleen - esimerkiksi puolisolleen - olivat hyvinkin samaistuttavia tunteita, toisin kuin esimerkiksi perhe-elämä ja äitiys. Masennus vaikuttaa myös lähipiiriin ja vaatii puolisoltakin erityistä jaksamista ja arjen pyörittämistä, kun toinen ei meinaa päästä sängystä ylös - eikä välttämättä aina pääsekään.

"Kenties tästä ei tulekaan selviytymistarina. Entä jos minun ei ole mahdollista toipua ilman terapiaa ja hukkaan vain aikaa? Kärsivällisyyttä, kirjoitan muistiinpanoihin. Yritän manata esiin ominaisuutta, jota minulla ei ole koskaan ollut, sitä ainoaa, jota minulta tätä nykyä kaivataan. Vastahan minä tiistaina sairastuin. Ehkä ei ole mahdollista parantua perjantaiksi, vaikka olen kuinka  tottunut olemaan ripeä."

Minusta on huolestuttavaa, miten moni ihminen saa nykyään burnoutin. Onko se tämä nyky-yhteiskunta kaikkine vaatimuksineen, joka sen aiheuttaa? Johtuuko se ihmisten hektisestä elämäntyylistä vai onko esimerkiksi työpaikoilla ja kouluissa jotain pielessä? Varmasti parantamisen varaa on, mutta onhan se nyt pelottava ilmiö, että niin moni uupuu ja jopa masentuu. Ja silti kunnollisten mielenterveyspalveluihin pariin pääseminen tuntuu vaikealta ja pitkältä prosessilta.

Kiinnostava teos, mutta jotenkin tämä ei nyt silti tullut ihan niin iholle kuin ehkä odotin - tai jopa toivoin. Jotenkin vähän ajattelin, että teos olisi ollut raskaampi ja koskettanut henkilökohtaisella tasolla enemmän. Toisaalta en myöskään koe tarpeelliseksi arvottaa jonkun toisen - tässä tapauksessa Vanhatalon - omia kokemuksia. Ne ovat täysin valideja ja aitoja. Aion kyllä lukea tämän omaelämäkerrallisen trilogian muutkin kirjat. Ja mahdollisesti jonkun Vanhatalon romaaneistakin.

Helmet 2022 -lukuhaasteessa laitan tämän kirjan kohtaan 31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää.

Kommentit

  1. Minä luin trilogian kolmososan, ainakin muistelen että se oli päätösosa. Minua jotenkin itsen ympärillä pyöriskely välillä kiusaannutti. Toisaalta kävin itseni kanssa keskustelua siitä, että mikä siinä niin vaivaannutti. Ei täysin saanut mukaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Nää on varmaan aika henkilökohtaisia juttuja, aivan kuten tämä kirjatrilogiakin on. Tavallaan se on varmaan luonnollistakin, että kirjat pyörivät kirjailijan itsensä ympärillä ja kertovat hänestä sekä hänen ajatuksistaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit