Eric Maple - Noidan käsikirja

Noidan käsikirja
(Usborne Guide to Supernatural World:
Vampires, Ghosts and Mysterious Powers, 1979)
Tammi, 1994
192 sivua, kovakantinen, kirjastosta lainattu

En ala nyt selittelemään kovin paljoa sitä, miksi blogini on viettänyt hiljaiseloa monta viikkoa. Poden tällä hetkellä jonkinlaista kirjasomeuuvahdusta ja sen takia sekä blogi- että instagram-päivitykset laahaavat pahasti jäljessä. Instagramin puolella ongelmana on se, että en jaksa/muista ottaa kirjoista mielestäni onnistuneita kuvia. Koetan kuitenkin saada kirjoitettua edes tänne blogin puolelle kaikista lukemistani kirjoista, sillä haluan, että niistä jää kirjallinen muistijälki minulle itsellekin - onhan tämä blogi myös tavallaan eräänlainen lukupäiväkirja. Kevät on myös yleisesti ottaenkin ollut jotenkin raskas - ehkä jopa raskaampi kuin ensimmäinen koronakevät. Minulla oli kaksi työharjoittelua lähes peräkkäin, henkilökohtaisen elämän pulmia sekä nyt kesäkuun alussa alkaneet kesätyöt, jotka vievät aikaa ja energiaa.

Tämä jo kulttimaineen niittänyt kirja vampyyreista, kummituksista ja mystisistä voimista on pelottanut monia 1980-luvun lapsia. Itsehän en tuolloin ollut vielä syntynytkään, joten en ole tätä kirjaa pelännyt, niinkuin moni muu. Kirja sattui tulemaan vastaan eräällä kirjastoreissulla lasten- ja nuortenosastolla, joten pakkohan minun oli se sitten lainata.

Goodsreadsissa teosta kuvataan näin: "Tämä ennakkoluulottoman tutkijan käsikirja paljastaa oikeat ja väärät noidat, kertoo kauheista verta imevistä vampyyreista ja siitä, miksi niihin on uskottu. Kirja testaa yliluonnollisia kykyjä ja tarjoaa yli 70 kummitusjuttua." Periaatteessahan kyseessä on siis faktateos, mutta en tiedä, voiko kirjan uskomuksia ja kummitusjuttuja nyt ihan faktaksikaan kutsua.

Avopuolisoni kertoi minulle "Vesa-Matti Loirin päästä", jota yritinkin heti kirjan alkumetreillä löytää. No, en löytänyt, mutta myöhemmin kyllä tajusin varsin hyvin, että mitä kuvaa avopuolisoni tarkoitti (vieressä oleva kammottava kuva leijuvasta sinisestä päästä on otettu täältä). Kirjan kuvitus on oikeasti hyytävää, mutta kuitenkin taidokkaasti tehty. Kuvia tekee mieli katsella ja niitähän löytyykin oikeastaan jokaiselta kirjan sivulta. En silti kiellä, etteikö muutaman kammottavan kuvan kohdalla olisi ollut pakko peittää kuva hetkeksi, koska koin sen jotenkin ahdistavaksi ja häiritseväksi :D 

En itse koe olevani erityisen taikauskoinen, enkä myöskään ole juuri kokenut mitään yliluonnollisia kokemuksia. Silti pelkään ja säikyn pimeässä ja myös mielikuvitus lähtee laukkaamaan. Haluaisin esimerkiksi käydä tutkimassa autiotaloja, mutta tiedostan, että se voi olla vaarallista mm. sortumisvaaran takia. Ja no, en kyllä varmaan edes uskaltaisi mennä autiotaloihin, jos aivan rehellinen olen. Kerran olen kyllä tainnut käydä jossain autiotalossa ystäväni ja hänen isoveljensä kanssa. Minua kyllä siis kiinnostavat paikat, joissa kerrotaan kummittelevan. Törmäsin aivan vastikään myös Loftus Halliin, kun katsoin Au Pairit Irlannissa -ohjelmaa. Haluaisin käydä kyseisessä paikassa... ja toisaalta en haluaisi.

Kuten yllä olevasta melko rönsyilevästä tekstikappaleesta varmasti kävikin jo ilmi, yliluonnollisuus ja paranormaalit ilmiöt kyllä kiinnostavat minua. Haluaisin uskoa, että kaikelle on luonnollinen selitys. Noidan käsikirja olikin oikein mielenkiintoinen ja mukava lukukokemus. Kirjassa on paljon informaatiota, mutta se on kirjoitettu kiinnostavalla tavalla ja runsas kuvitus ikään kuin tekee lukemisesta kevyempää. Ehkä kirjan loppupuolen jutut kaivoista ynnä muista eivät enää niinkään kiinnostaneet ja tuntuivat jopa vähän siltä, että kirjaan oli ollut pakko laittaa mahdollisimman paljon sisältöä. Oli miten oli, niin minä kyllä tykkäsin tästä Noidan käsikirjasta. Ja voin hyvin kuvitella, miten kauhuissani olisin ollut, jos olisin lukenut kirjaa joskus paljon nuorempana! Lasten "tietokirjaksi" tämä on todella onnistunut.

Nopealla googlauksella löysin vain Kirjapöllön huhuiluja -blogin arvion tästä kirjasta.

Arvosana: 

Kommentit

Suositut tekstit